Soberismia

Tulevana lauantaina lukuisat yökerhot järjestävät valtakunnallisesti minuutin hiljaisen hetken kello kaksi yöllä vastalauseena suunnitteilla olevalle lakimuutokselle, joka poistaisi jatkoajat ilmeisesti kokonaan ja näin sulkisi kaikkien suomalaisten ravintoloiden ovet viimeistään tuolla kellonlyömällä. Huolena on etenkin tuhansien työpaikkojen menetys puhumattakaan taloudellisesta iskusta, jonka kyseinen lakimuutos alalle aiheuttaisi.

Tuntuu siltä, että jossain ministeriöiden kabineteissa yökerhot nähdään jonkinlaisina alkoholikulttuurin suurina rappiosaleina, joissa lattian lainehtiessa oksennuksesta täysin tolkuttomat ihmiset ensin lääppivät ja sitten hakkaavat toisiaan. Maksoja ja haimoja räjähtelee, kun kansa viinapäissään tuhoaa perhe-elämiään ja työpaikkojaan odottaen, että seuraavana aamuna valtio hoitaa kustannukset ja suojelee heitä, ettei vastaavaa pääsisi enää tapahtumaan.

Olen nyt käynyt baareissa ja yökerhoissa säännöllisesti puolitoista vuotta selvin päin. Olen käynyt keikoilla, bileissä tai vain tapaamassa ystäviä ja viettämässä heidän kanssaan aikaa. Pari kertaa myös karaokessa, mutta siitä ei puhuta. Ja tällaisena selvin päin elävänä Suomen kansalaisena olen huolissani siitä, että yllämainittu lakimuutos tapahtuisi. Että baarini, nuo minunkin juhlapaikkani, laitettaisiin väkisin kiinni jo aiemmin.

Miksei kukaan koskaan puhu kapakoiden ja yökerhojen tuomasta hyvinvoinnista? Siitä hyvänolontunteesta ja ilosta, mitä kyseiset tilat meille tarjoavat. Ja vielä turvallisissa olosuhteissa, valvotusti. Anniskeluravintolat ovat kohtaamispaikkoja, missä sosialisoidaan kanssaihmisten kanssa, vietetään iltaa yhdessä, nautitaan elämästä. Paikkoja, jotka tarjoavat valopilkkuja siihen harmaaseen arkeen, joka kuluu työpaikoilla, kokouksissa, lentokoneissa, autoissa, junissa, raksoilla ja kotona. Ne ovat paikkoja, joissa pääsee hetkeksi pois siitä arjen veronmaksuympyrästä, jossa ehdottomasti suurin osa aikuisista elää. Ja säntillisesti elääkin.

Muutama viikko sitten Skotlannin The Medical Reserch Counsil julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan baareissa, pubeissa ja yökerhoissa käynti on hyväksi skotlantilaisten miesten mielenterveydelle juuri yllämainituista syistä. Mielen kun pitää päästä tuulettumaan jotta se voi toimia kunnolla myös arkipäivässä. Baareissa käynti, tietenkin siis kohtuudella, edesauttaa siis myös esimerkiksi työsuoritusta ja kaikkia muitakin elämän osa-alueita pitämällä pääkopan paremmin kasassa.

Ja se on sellainen asia, että ei ne ihmiset, jotka haluavat tuulettua, jätä tuulettamatta jos eivät kapakkaan pääse. Sitten sitä rontataan selkä vääränä etelästä kaljaa kotiin ja juodaan ne jossain metsissä. Yökerhot sentään tarjoavat tähän arjen juhlaan valvotut tilat, missä lainsäädännöllä jo nyt rajoitetaan juomien tarjoilua liian päihtyneille. Siitä, toteutuuko tämä täysin, voidaan tietenkin keskustella, mutta niin voidaan myös niistä salakapakoista, joita suunniteltu lakimuutos loisi.

Yökerhoissa tavataan, tanssitaan, kuunnellaan elävää musiikkia, seurustellaan, pussaillaan, rakastutaan ja tehdään paljon asioita, joita muualla ei tapahdu. Myös hyvässä. Jopa enemmän siinä hyvässä! Minulla on kaveripiirissäni jopa lapsi, joka on saanut alkunsa edesmenneen Lostarin vessassa. Ja ihan hyvä lapsi se on, joku päivä siitä tulee myös hyvä veronmaksaja.

Selvin silmin katsottuna yökerhojen tunnelma on jotain, mitä muualla ei tavoita. Se on hurmoksellinen, iloinen, siinä on elämänriemua. Ja ehdottomasti suurin osa ihmisistä niissä yökerhoissa myös käyttäytyy ihan normaalisti ja hyvin, yksinkertaisesti vain nauttien elämästään, pitäen hauskaa. Ja jos me sitä nautintoa lähdemme nyt rajoittamaan siksi, että ehdoton vähemmistö, kuten minä, ei osaa sitä hommaa hyppysissä pitää , sen hyvinvoinnin rappeutuminen näkyy sitten jo ihan muissa tilastoissa.

Tekopyhää jargonia mieheltä, joka on joutunut lopettamaan viinanjuonnin? Ehkä. Mutta minun ongelmani, kuten suurimman osan muidenkaan, ei ollut se viina tai ne paikat missä sitä juotiin aamuneljään, minun ongelmani oli mielenterveydessäni, johon siihen sitten kuitenkaan en tältä valtiolta apua lopulta saanut.