Soberismia

Fakta numero yksi:

Olen maailman onnekkain ihminen. Olen saanut elää järjettömän antoisan elämän ja tehnyt huikeita asioita niin työ- kuin henkilökohtaisessakin elämässäni. Saavutin suurimman haaveeni, oman radio-ohjelman, 22-vuotiaana, jonka jälkeen olen tehnyt makoisan uran musiikki-alalla. Olen ollut mukana järjestämässä festivaaleja ja keikkoja tuhansille ja taas tuhansille niitä katsomaan tulleille ihmisille, ollut mukana edistämässä useiden koti- ja ulkomaisten artistien uraa, julkaissut levyjä aina Killing Jokesta Children of Bodomiin ja seissyt kymmeniä kertoja Nosturin monitorimiehen vieressä itku silmässä loppuunmyydyn talon edessä. Ihailemani artistit, kuten Nick Barker ja Anneke Van Giersbergen, ovat halanneet minua ylistäen tekemisiäni ja olen istunut kahvilla Venomin Cronosin kanssa esittäen, että en olisi aivan täpinöissäni miehen tapaamisesta.

Asun 80-neliöisessä asunnossa yli satavuotiaassa talossa Helsingin Eirassa, minulla on aina himoitsemani Jeeppi alla ja ylläni oleva Super Dryn takki maksoi yli 150 euroa. Puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa minulla on vuonna 1893 rakennettu maatila missä on huvimaja pihassa ja reilun kolmen tunnin lentomatka vie minut Rivieralle, missä omistan yhdessä sisarusteni kanssa loma-asunnon.

Minulla on valtava määrä hyviä ystäviä, jotka ovat tarttuneet matkaan elämäni kaikilta vaiheilta. Minulla on perhe. Suurin saavutukseni on kuusivuotias poika, jonka elämästä ei puutu oikeastaan mitään muuta kuin jääkiekkomaila ja -hanskat, jotka olen luvannut hänelle käydä ostamassa.

Kuten pojallani, minulla on kaikki hyvin.

Fakta numero kaksi:

Olen masennuksesta toipuva alkoholiongelmainen kolmekymppinen mies, joka on omilla teoillaan mokannut asiansa yksi toisensa jälkeen. Olen eronnut ja erosta traumatisoitunut niin, etten osaa enää luoda normaaleja ihmissuhteita ja niinpä vetäydyn mieluummin kuoreeni kuin jaksan edes yrittää. Pelkään hylätyksi tulemista niin paljon, että hylkään mieluummin itse ennen kuin minuun osuu.

Jaa että musiikkialan ammattilainen? Hah!

Ammattilainen kai tarkoittaisi sitä, että a) osaisi hommansa ja b) elättäisi sillä itsensä. Saatuani potkut levy-yhtiön johtotehtävistä, dokasin itseni ja firmani sellaiseen jamaan, että yhteistyökumppanit alkoivat yksi toisensa jälkeen kaikkoamaan. Yrityskumppaneista nyt puhumattakaan. Palavia siltoja en ole vaivautunut liikoja sammuttelemaan. Tililläni on viimeksi ollut rahaa joulun jälkeen puoli tuntia, kun sain sitä isältäni joululahjaksi. Maksoin sillä laskuja, aika monta jäi vielä maksamatta. Kutsun itseäni yrittäjäksi vaikka oikeasti olen korviani myöten veloissa oleva työtön työnhakija ilman työttömyystukea. Onneksi saan Majavasta ilmaista kahvia.

Lopetettuani juomisen olen menettänyt suuren osan ystävistäni. Joku sanoi, että eivät ne sellaiset oikeita ystäviä koskaan olleetkaan, mutta silti ikävöin heitä.

Täytän pian 35 eikä minulla ole aavistustakaan mihin olen menossa. 

Se on sitten ihan päivästä kiinni, että kumpi fakta minulla mielessä pyörii.