perjantai 11. tammikuuta 2013


Tarvitsen kiksejä. Uskon, että jokainen tarvitsee. Siis jotain murtamaan tasaista oloa ja eloa. Vivahteita arkeen.

En ole koskaan ollut mikään suurin hurjapää, joka tarvitsisi hillittömiä adrenaliinipurkauksia benji-hyppyjen tai vaikka mottoripyörän voimin. Hurjinta, mitä olen tehnyt, on ollut lumilautailu ja siinäkin onnistuin murtamaan kaksi selkänikamaa. Kerran olen ajanut autolla yli sataaviittäkymppiä. Minulle on riittänyt orgasmi-pari viikossa. Ja kännit.

Aiemmin niitä kiksejä nimittäin tuli tasaisin väliajoin nousuhumalan tunteesta. Ja tasaisilla väliäajoilla tarkoitan tietenkin noin neljä kertaa viikossa. Se tunne oli sellainen, jolla poistui aina hetkeksi pois siitä harmaudesta, siitä sai voimaa, siinä nuortui kymmenen vuotta. Siitä sai energiaa. Tai no, siis loppuillaksi lähinnä, vähemmän enää seuraavina aamuina, mutta hetkeksi kuitenkin. Nyt, kun edellisestä nousuhumalasta on kohta viisi kuukautta, huomaan että pääkoppa huutaa aktiviteettia. Serotoniinit käy liian tasaisesti.

Olen kokeillut cartingia, laskettelupäiviä, keikoilla käyntiä, lenkkeilyä, kahvakuulakin tuli ostettua. Kaikki mukavaa, mutta eivät ihan aja asiaansa kiksejä haettaessa.

Ei toki tule ymmärtää väärin. Olen oppinut pitämään normaalista, rauhallisesta arjesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Rakastan yli kaiken tylsää mummoilua, viltin alla makaamista perjantai-iltana, sanaristikoita, hyviä kirjoja ja YLE:n luontodokumentteja. Mielestäni arki ei ole lainkaan harmaata, se on paljon vehreämpää. Ehkä vihreää?

Mutta tätä vihreää arkea olisi mukava välillä murtaa jollain. Jollain, joka hetkeksi veisi aatokset pois Okko Kamuista ja Jaques Tateista Suomen Kuvalehden ruudukoissa. Jollain, joka pistäisi posket vähän punottamaan, veren kiertämään ja saisi hieman hymyä naamalle niin, että voisi seuraavana aamuna olla tyytyväinen, kun tuli tehtyä jotain, jonka jälkeen mummoilukin on taas vähän mukavampaa.

Niin kuin esimerkiksi vaikka pullollisella viiniä tai muutamalla tuopillisella olusta ystävien kanssa. Niin, että olisi järjettömän hauskaa, naurettaisiin paljon ja lähdettäsiin kaikki hyvillä mielin kotiin.

Hetkonen!

Ymmärsinkö minä juuri alkoholinnauttimisen alkuperäisen tarkoituksen?

2 kommenttia:

  1. Moro. olen seurannyt tätä blogia suurella mielenkiinnolla alusta asti. Itse tein vastaavan ratkaisun 1v 4kk sitten ja ei ole kaduttanut. näen niin itseni noissa sun jutuissa ja pystyn samaistumaan noihin tunteisiin. tää "tasaisuus" suuntaan ja toiseen on asia joka edelleen tavallaan "vaivaa" eli kunnon kiksejä ei oikein saa helposti ja sitä tunnettaa kaipaa kun selkärangassa tuntuu pieni potku kun eka fisu parin kaljan jälkeen potkaisee ja tulee se tunne et boys are back in town! itse olen yrittänyt löytää niitä kiksejä liikunnasta ja välillä se jopa toimiikin mut siinäkin on se perushomma et toleranssit kasvaa ja kohta esim. 10km lenkki ei anna oikein mitään tunnetta ja sit pitää juosta jo 2kymppiä jne. jos joku löytää miten sen fiiliksen saa ilman päihteitä niin kertokaa mullekkin.
    Ville Vehviläinen Pieksämäki.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista