Soberismia

Join ensimmäisen kerran viinaa vappuna 1993. Silloisen tyttöystäväni kanssa Kaivopuistossa nautittu Gin Lemon-pullo on minulla edelleen tallessa. Tuossa se hyllyssä nököttää tämän blogin kuvanakin toimivan, syyskuun viidentenä nautitun viimeisen viinin ohessa.

Siihen väliin mahtuu aika monta monituista ryypiskelyvuotta. Tai ehkä enemmän, nautiskeluvuotta. Aktiivinen alkoholinnauttimiseni alkoi teini-iässä 15-vuotiaana, jolloin kaveriporukassa vedeltiin Koffin puistossa päätä täyteen käytännössä joka viikonloppu seuraavat pari vuotta. Valtasimme vanhan Koffin tehtaan ja rakensimme sinne kerhotilan missä maalattiin graffiteja, skeitattiin, ryypättiin ja pakoiltiin poliisia.

Pari vuotta myöhemmin rakastuin tulisesti yhteen tyttöön, erkanin tietoisesti tuosta kaveriporukasta ja käytin energiani siihen tyttöön. Ikävä kyllä se ei rakastunut minuun takaisin, mutta kyllä me välillä yhdessä viinaksia juotiin. Nykyään syömme yhdessä simpukoita.

Lopulta tapasin tulevan vaimoni ja homma tasoittui siihen, että alkomahoolia nautittiin kaveriporukoissa omissa kodeissa ja kaiken maailman Lapin matkoilla ns. sivistyneesti.  Koska oltiin tosi aikuisia ja viisaita ja tiedettiin elämästä kaikki ja elämä oli tässä ja nyt.

Oikeastaan homma karkasi käsistä vasta tuossa kolmekymppisenä, kun aloin hoitaa ongelmiani alkoholilla. Siihen asti se oli hyvä ystävä, kumppani ja viisauden ja ilon lähde. En olisi edes pieneltä osin minä ilman viinaa, en tietäisi elämästä puoliakaan, jos olisin aina ollut selvin päin. Tämä on ollut minulle tie, hyvä tie. Hauska tie!

Elien Tamperelainen.fi uutisoi Valviran tuoreesta muistiosta, joka tähtää alkoholilain rankkoihin kiristyksiin puuttuen mm. kellonaikoihin, mainontaan ja anniskelulupiin kovalla kädellä. Uutisesta ei suoraan selviä, mikä on Valviran tavoite uudella lainsäädännöllä, mutta lopputähtäin lienee jonkinlainen kulttuurinmuutos teinistä vaariin, jotta tässä maassa ei juovuttaisi niin kovin.

Ajatuksena siis lienee se, että alkoholi aiheuttaa ongelmia, ongelmat aiheuttavat kustannuksia ja turhaa, ehkäistävissä olevaa kansanterveydellistä haittaa ja nuoretkin voisivat paremmin, kun ei tarvitse katsella olutmainoksia lätkämatseissa.

En toki voi miettiä, kuin omakohtaisesti asiaa itseni ja lähipiirini kautta, mutta eilen päässäni pyöri pitkälti uutisen jälkeen kaunis sanaparsi Vittu Mitä Paskaa™.  VMP.

Vaikka viina olisi piilotettu samoihin kassakaappeihin kiväärien viereen lakisääteisen aseiden säilytyksen tapaan, olisin juonut. Vaikka se olisi kokonaan kriminalisoitu aine, olisin juonut. Jos viinaa ei olisi olemassakaan, olisin sen keksinyt juodakseni. Nauttiakseni. Jos jotain haluaa, sen myös saa, oli se sitten minkä lukkojen ja mainoskieltojan takana vain. Onneksihan tässä maassa, esimerkiksi Hyvinkäällä, Kauhajoella, Jokelassa, ei aseita saa, jos on tarve. Koska nehän ovat piilossa ja lukkojen takana.

Sen sijaan, että kriminalisoidaan ja demonisoidaan asioita, joista VOI olla ehkä joskus harmia, ohitetaan itse harmi. Sillä, että kaljaa ei saa kaupasta ennen kello yhtätoista, ei poisteta yhtäkään ongelmaa. Koska ne ongelmat ei ole siinä aineessa vaan siinä, miksi sitä käytetään. Suurin osahan täällä osaa edelleen käyttää viinansa, kuten minä nuorena aikuisena, nautintoon. Se on lopulta pieni osa meistä, jolla se lähtee kätösestä. Ja se ei ole viinan vika, vaan oman pääkopan. Ihan samalla tavalla, kuin Auvisen Pekka-Eric tai Saren Matti eivät olisi jäänet toimettomina koteihinsa, jos aseita ei olisi olemassa, en minä olisi jäänyt masentumatta, jos viinaa ei olisi.

Voisikohan sitä kaiken jeesustelun sijaan keskittää ne voimavarat sinne ongelmien taakse, ei siihen välineeseen?

Kun aloin vihdoin tarttumaan ongelmiini, lopetin myös juomisen. Ei se olisi toiminut toisin päin. Eli että olisin lopettanut juomisen pakon, lainsäädännön ja virkamiesten käskystä ja sitten, kun ei olisi ollut enää muutakaan tekemistä, olisin alkanut käsittelemään ongelmiani.

Ehkä Pekka-Eric ja Mattikin olisivat jättäneet tarttumatta aseisiinsa, jos joku olisi tunnistanut ja auttanut heitä ongelmiensa kanssa. Ei tuolla festareilla ja urheilutapahtumissa liikaa asemainoksia näy, mutta kuinka ollakaan, silti poijjaat pyssynsä löysivät omien henkilökohtaisten ongelmiensa työkaluksi.

Valviralle terveisiä. Soittakaa mieluumin vaikka Suomen Mielenterveysseuraan ja antakaa niille ne rahat, joita suunnittelette käyttävänne festivaalien anniskelulupien kiristämiseen. Siellä on tarve. Ja jos aiotte tehdä Valviranne toimettomaksi kieltämällä ne aineet joita valvotte, antakaa mieluumin lääkärien ja ammattiauttajien tehdä se.