torstai 25. heinäkuuta 2013


Soberismia –blogia luettiin eilen 51 081 kertaa.

Joskus tuntuu osuvan.

Ennen Susanna Huoviselle osoitettua kirjoitustani lukukertoja oli yhteensä noin 56 000 blogin aloittamisen jälkeen, eli meni tilastot kerrasta hieman uusiksi. Lähti ns. käsistä.

Eilisistä 51 000:sta lukukerrasta noin yhdeksän tuhatta kohdistui muihin teksteihin kuin tuoreimpaan päivitykseeni, mikä  on mukavaa. Toivonkin siis, että mukaan tarttui jokunen uusi lukija joku joka löytää tänne vastakin, vaikkei joka toinen kaveri jaakaan linkkiä Facebookissaan. Sellainen lukija, joka ehkä saa näistä löpinöistä jotain ajatuksia tulevaisuudessakin.

Parasta on ollut kaikki se järjetön määrä palautetta mihin tuntui, että hukun. Sitä kun tuli ovista ja ikkunoista, suoraan ja epäsuoraan ja tutuilta ja tuntemattomilta. Facebookini inboksissa on aika liuta viestejä ihmisiltä, joita en koskaan ole tavannut, sähköpostia en ole uskaltanut vielä edes avata. Puhelinkin soi eilen muutamaankin kertaan tuntemattomista numeroista, mutta koska olin poikani kanssa Sallatunturin metsissä valmistamassa makaroniporomössöä, en alkanut vastailemaan. Toki, voi olla että siellä oli vanhat tutut puhelinmyyjät ja ulosottomies ja minä nyt vain hieman blogihehkutuspäissäni kuvittelen itsestäni liikoja.

Ehdottomasti suurin osa palautteesta on ollut hyvää, mikä tietenkin kannustaa kirjoittamaan jatkossakin ja saa henkselit vähän paukkumaan. Että PAUKS PAUKS vaan, sanoo itserakas kusipää.

Mikä hienointa, eilinen avoin kirjeeni toimitettiin tietojeni mukaan myös peruspalveluministeri Susanna Huoviselle luettavaksi. Eli jos luet tätä, niin moikka vaan Susse! Toivottavasti heräsi ajatuksia!

Että sellainen päivä. Kävin myös poikani kanssa Lapin metsissä vaeltamassa ja näimme satoja poroja. Sen jälkeen söimme jäätelöt ja lauloimme Leevi & The Leavingsin Marja-Leenaa täysillä autossa.

Se on tärkeämpää, kuin lukutilastot.

Toivottavasti ne porot eivät pelästyneet sitä henkseleiden pauketta.

PAUKS PAUKS.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Löysin sun blogin eilen FB:n kautta (tietysti), luin ensin kirjeesi ja sitten (pomon ajalla) kaikki kirjoituksesi vuodelta 2012 putkeen. Tänä aamuna en ole töissä vielä muuta tehnyt kuin lukenut 2013 kirjoituksiasi, jotka siis nyt sain loppuun.

    Olen koukussa.

    Vaikka olenkin nainen ja jokusen vuoden sinua vanhempi, on kuin lukisi itsestään (tosin alkoa kuluu täällä edelleen, joskin hillitymmin, silleen niinku eurooppalaisittain, heh). Tatuointeja ja tukanheilutusmusiikkia myöten. Löysin myös teksteistäsi oman mantrani - jumalaan uskovat ihmiset ovat lampaita. On helpompaa pistää kaikki jonkun allahin tai minkälie übermenninkäisen piikkiin, kuin ottaa itse vastuut omista teoistaan.

    Edelleen, sun 'ei oo pakko jos ei haluu' valaistus kohtasi minutkin muutama vuosi takaperin. Ihan perkeleen helpottavaa, kun jos ei haluu, niin ei oo pakko :)

    Joskus on tosiaan tullut ihmisiä vastaan, jotka eivät juo. Ja aina olen sitä jaksanut ihmetellä. Itseasiassa, olen aina ajatellut että nuo ovat sitten niitä ihmisiä, joilla on lähtenyt mopo käsistä. Vähän kuten sullekin kävi. Silti blogia lukiessani tuli väkisinkin ajateltua, että jumalauta! Onpa siinä vahva kaveri.

    En tässä nyt mitenkään vikittelemässä ole, mutta väkisinkin tuli mieleen: kun nyt itse olet soberisti, niin voisitko kuvitella seurustelevasi semmoisen ihmisen kanssa, jolle kuitenkin viuna maistuu? Vai haetko raivoraitista mimmiä kainaloosi?

    VastaaPoista
  3. Hienoa tekstiä!

    http://yksimonesta.blogspot.fi/?m=0

    VastaaPoista