Noin 60 kuppia kahvia, aivan liikaa tupakkaa, parikymmentätuhatta ihmistä, loistavia keikkoja Testamentista King Diamondiin ja Nightwishiin, porottavaa auringonpaistetta ja liian vähän aurinkorasvaa.

Niin se taas sujahti, Tuska 2013.

Tuskan jälkeen on aina vähän sellainen tyhjä ja höhlä olo. Että jaa, nytkö se on ohi. Että mitäs sitten? Kun se yksi kesän viikonloppu kerää kaikki ystävät yhteen paikkaan ja pari päivää myöhemmin ne taas kaikkoavat omille teilleen, olo on jopa hieman yksinäinen.

Vaan olipahan taas rattoisaa. Ja ilmeisesti ei ole ihan kauheasti eroa siinä, juoko vaiko eikö, Tuskan jälkeen näköjään väsyttää aina ihan yhtä paljon. Tällä kertaa kuitenkin uloste on kiinteässä muodossa ja pankkitili ei ole 1500 euroa tyhjempi, kuten vuosi sitten.

Jos pari viikkoa sitten iloitsin ensimmäisestä selväpäisestä festivaaliressustani Provinssirockiin, nyt tekisi mieli ostaa mitali. Sekä itselleni, kavereille että Tuska-organisaatiolle maailman parhaasta tapahtumasta. Loistavan tunnelman ja huikeiden keikkojen lisäksi sain viikonlopusta melkoisen vatsalihastreenin pelkästä nauramisesta ja samalla luulen, että ne elinvuodet, jotka liiallinen kahvin- ja tupakankulutus leikkasivat pois, kompensoituivat sillä ilon määrällä, jota kuluneisiin päiviin sisältyi. Ai että. Olisipa elämä aina yhtä Tuskaa.

Muutamia huomioita tein jälleen itsestäni pitkin viikonloppua.

Olen oppinut olemaan oma itseni. Siis se sellainen Teemu, joka nauraa, naurattaa, hauskuttaa, virnuilee, möykkää ja on vähän ääliö. Silleen hyvällä tavalla. Ja että se tulee luontevasti, ilman että tarvitsee yrittää. Olen minä, viina on turhaa. Oli myös mahtavaa pistää merkille, kuinka ystäväpiirissänikin soberismistani on tullut osa ihan normaalia meininkiä. Että siihen ei kiinnitetä enää huomiota vaan ollaan kuin kaikki olisi kuten ennenkin. Että minun on annettu rauhassa muuttua ja muuttaa isojakin asioita ja minut otetaan vastaan minuna. Se tuntuu hyvältä.

Tapasin festareiden alussa jenkkiläisen känniääliö Jasonin. Istuimme samassa porukassa terassilla juomahommissa ja parin tunnin siinä notkumisen jälkeen tämä tuli sanomaan, että tiedätkö mitä, you are the most awsome sober Finnish dude in history.

Useamman vuoden Suomessa rampanneen Jasonin analyysin mukaan suomalaiset ovat ilman viinaa maailman hiljaisin ja etäisin kansa, joka tarvitsee vähintään jonkun lärvilautasen saadakseen puhekanavat auki ja toisen mokoman, jos haluavat tunteitaan näyttää. Mies ihmetteli useaan otteeseen pitkin viikonloppua, että miten voin olla näin awesome dude ilman viinaa. Aiheesta saatiin väännettyä useampikin teoria ja vitsi, mutta kyllä moiset kommentit koko ajan salaa vähän hyväilivät. Ja saivat hymyilemään. Että jumpe, minähän oon aika hyvä jätkä!

Toinen asia, minkä huomasin viikonlopun mittaa, oli että uuvuin helposti. Huomasin aina loppuiltaa kohden ajattelevani lähinnä kotisohvaa ja sanaristikoita, kun ympärillä alkoi kaaos kohoamaan.

Minua ei enää vaivaa rakkaat ystävät kännissä ympärillä, mutta sellaiset puolitutut vievät energiaa. Ja kun niitä on istutettu yhdelle vippialueelle sellaiset 400 ja kaikille maistuu häppä, alkaa siinä loppuillasta jokaisella olla asiaa. Ja jokainen kysyy aina, että ”miten sä kestät olla täällä selvin päin??” Jossain vaiheessa opettelin sellaisen robottimaisen vastauksen, joka tuli aina samalla tavalla kuin lätkäpelaajien erätaukohaastattelu, jossa pelaaja haluaisi jo sinne pukkarin puolelle muun jengin mukaan, mutta joku ärsyttävä näsäviisas toimittaja pysäyttää matkalla. 

Mitä humalaisempia alkoi ihmiset ympärillä olla, sitä enemmän imivät he myös minusta virtaa pois.

Huomasin kiertäväni sellaista Bermudan kolmiota aina illan viimeiset tunnit, missä aluksi piipahdin vippialueella, sen jälkeen menin katsomaan bändejä ja lopuksi henkilökunta-alueelle rauhoittumaan hiljaisuuteen. Ja taas sama uudestaan. Vaikutin varmaan aika levottomalta muiden silmissä.

No, joka tapauksessa, viikonloppu ja Tuska meni niin paljon plussalle, että kyllä tällä taas jaksaa. Ensi kesää odotellessa.

Nyt onkin sitten loma. Neljä viikkoa ilman suunnitelmia ja edessä on puhdas canvas jolle piirtää. Tänään ajalteltiin pojan kanssa mennä telttailemaan, eilen käytiin jäätelöllä ja oltiin awesome dudeja yhdessä.

Elämä on aika oolrait nyt.