Soberismia

Huomenna se alkaa, jokavuotuinen kesän kohokohta, Tuska-festivaali Helsingissä.

Tuska on jo vuosia ollut kavereiden ja raskaamman musiikin ammattilaisten keskuudessa kesän se tapahtuma. Tapahtuma, joka kokoaa kasaan kaikki ystävät, vihamiehet ja uudet tuttavuudet ympäri Suomea ja maailmaa yhdeksi viikonlopuksi tänne omalle takapihalle nauttimaan aurinkoa, päihteitä ja hyvää musiikkia. Ja viinaa. Ja olutta. Ja Jägeriä. Ja lakua. Ja lonkeroa. Ja jotain bändejä. Ehkä. Jos ehtii.

Vaan onpa aika lailla erilaiset lähtökohdat on tällä kertaa kesän ykköstapahtumaan kuin aikaisemmin. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin sitä itselleenkin hokee, että ohhoh, eipä olisi uskonut.

Mutta tämän vuoden Tuskalla on minulle eräs toinenkin merkitys.

Tuska Festivalin päälavan lavamanagerina toimii Murtomäen Samppa. Samppa on sellainen tyyppi jota aluksi vähän pelkäsin ja jota kunnioitan valtavasti. Sampalla on päivästä riippuen joko IFK:n tai Dallas Starsin paita omalla nimellään eikä sen tarvitse korottaa ääntään koskaan. Koska se on Samppa. Sen selässä on numero 66.

Yhtenä elokuisena iltana viime vuonna, siis joitain viikkoja ennen kuin pulloni korkin suljin, kohtasimme Sampan kanssa, kuten monesti aiemminkin, Majava-baarissa. En tiedä mistä se lähti, mutta tuona iltana Samppa sanoi minulle suunnilleen että ”Voi voi nuori mies kun tuolla tavalla elämääsi kohtelet.”

En ole edelleenkään ihan varma tarkoittiko hän viinankäyttöäni vai ulkomuotoani, joka siinä vaiheessa oli melkoisen punakan turvonnut. Ehkä molempia. No, joka tapauksessa hieman huuruinen keskustelumme tuolloin päätyi vedonlyöntiin. Elopainoni oli jotain 96-98 kilon paikkeilla ja löimme vetoa ”huomattavasta palkinnosta”, jos tämän kesän Tuskaan mennessä tiputtaisin ainakin kymmenen kiloa pois. Sopimus oli, että jos painan nyt tulevana viikonloppuna 85 kiloa, se on aika ookoo, jos paino tippuu 80 kiloon tai alle, Samppa minut palkitsee ”ruhtinaallisesti”.

Muistaakseni Sampankin piti jotain laihduttaa, mutta olin niin kännissä, että en muista miten veto meni.

Joka tapauksessa tuo keskustelu ja veto jäi pyörimään vahvasti mieleeni. Muistan päättäneeni silloin, että joku roti nyt tähän hommaan ja minähän perkele sen painon tiputan. Koska, kuten sanoin, kunnioitin ja kunnioitan Samppaa niin paljon, että jos tuon kaliiperin kaveri tulee sanomaan, että hei läski, pitäisiköhän sun tehdä jotain elämälles, sitä kuuntelee. Haluaa kuunnella.

Aloitin lenkkeilyn ja suunnittelin ruokavalioonkin muutosta. En kuitenkaan ajatellut viinaksista luopumista. Vielä.

Seuraavaan pariin viikkoon sisältyikin sitten vähän kaikennäköistä putkareissuista väkivallantekoihin ja muuten vain moraalittomaan käytökseen, kunnes laitoin homman lopulta säppiin syyskuun alussa. Kaiken sen sekoilun lisäksi yksi lopettamisen syy oli tuo veto Sampan kanssa. Tai ei ehkä se veto itsessään, mutta ajatus siitä, että ihan oikeasti haluaisin vähän nyt skarpata.

Kun siinä sitten olin lopettanut hommat ja pelonsekaisin tuntein yritin sopeutua tulevaan, kuin varkain Sampalta tuli yksi suurimpia kannustuksia mitä olen koskaan saanut ja josta sain aivan valtavasti voimaa. En usko että Samppa edes ymmärsi, miten paljon sanoillaan oli merkitystä. Oltuani nimittäin muutaman viikon selvin päin, kävelin Majavaan, missä Samppa oli tuttuun tapaansa tupakilla oven suussa.  Tervehdittyäni hän sanoi rauhallisella, mutta aina yhtä vakuuttavalla äänellään

”Teemu, mä en ole nähnyt sun silmiä koskaan noin kirkkaina.”

Vau.

Se kauneinta ja hienointa, mitä luulen että minulle on koskaan sanottu. Se hetki porautui mieleeni varmaan loppuiäkseni.

Niin, se veto. Tuska kun alkaa huomenna. Painoin tänään 83,7 kiloa, eli aivan en siihen suureen palkintoon asti päässyt. Mutta ei se mitään. Koska mielestäni tämän jutun pitääkin mennä juuri toisin päin. En minä mitään suurta palkintoa ole ansainnut, mutta ehkä kuitenkin Sampalle sellaisen haluan viikonloppuna antaa. Hän tuskin tietääkään, miten paljon hällä nimittäin vaikutusta tähän soberismiini on ollut.

Kiitos Samppa, nähdään päälavan takana perjantaina, kun ensimmäinen bändi on saatu lauteille.