Soberismia

Mitä pidemmälle tämä oikeastaan vasta aluillaan oleva kesä etenee, sitä enemmän olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka sitä onkaan aiemmin ollut ehdollistunut siihen, että kaikki kesän hulinat liittyvät viinaan.

Enkä puhu siis pelkästään festareista tai isoista tansseista, vaan ihan arkipäiväisistä hetkistä terasseilta piknikeille.

Aiemmin sitä on ollut täysin kiinni siinä ajatuksessa, että kaikki asiat auringon alla tulee suorittaa pikku kekkulissa. Tai miksei isommassakin. Jos halusi lähteä vaikka puistoon istumaan, sinne piti ottaa vähintään tonkallinen viiniä mukaan. Mökkireissujen perusajatushan on aina ollut se auringonnousun katseleminen pöhnäpäissään, kun ensin on vedetty mölkkyturnaus läpi kossu takataskussa. Ei kesäisin lähdetty kahville, kesällä mentiin terassille. Juhannuksesta nyt puhumattakaan, se se kun vasta ryyppyjuhlien isoäiti olikin.

Pitkin kevättä mietin, että mitähän ihmettä sitä sitten kesällä tekee, kun ei ryyppää. Että nökötänköhän minä sitten kotona, kun kaikki on vain kännissä koko ajan. Koska eihän sitä nyt viitsi mihinkään pusikkoon tai rannalle lähteä istumaan selvin päin.

Kesäkuun ollessa hädin tuskin puolessa välissä olen jo ehtinyt nauttia kahdet festarit, muutaman kaupunkigrillauset, lukuisat piknikit ja perinteiset Tokoinrannan istuskelut läpi vain huomatakseni, että onpas mieleni ollut väärässä. Ja kuinka monet ns. turhat jurrit sitä onkaan tullut vedettyä sen takia, että olen kuvitellut,  että nyt pitäisi juoda. Jotenkin aiemmin en vain ollut osannut olla paikallani ilman sitä siideriä ja viinitonkkaa, kuohuviiniä ja muutamaa shottia. Koska sehän oli minun tapani nauttia. Kaikesta.

Nyt, kun ongelmana on ollut lähinnä muutamat kahviöverit, jos puistoon on jymähtänyt liian pitkäksi aikaa, olen nauttinut kesästä huomattavasti aiempaa enemmän. Kesä on enemmän läsnä, kun sitä ei dokaa unholaan samalla kun se tapahtuu. Ja erikoista on ollut huomata, että ei nuo minun ystävätkään nyt mitään tolkuttomia määriä juo. Että kyllä se taisi olla ihan vain minä, jonka oli pakko roudata sitä viinaa tolkuttomat määrät jokaiseen hetkeen mukaan. Näköjään muut osaavat nauttia kesänsä vähemmälläkin. 

Olenkohan minä näyttänyt vähän hölmöltä edellisinä kesinä? ”Ei saatana, taas se Teemu dokaa...”

No, olin tai en, nyt minulla on kesähattu, Elton John –paita ja nautin kesästä selkeästi erilaisin siemauksin, kuin aiemmin. Hyvin siemauksin! Toivoisin, ettei tämä kesä pääty milloinkaan!

Tiedättekö muuten mitä? 

Suomalaiset kesänaiset on tositositosi kauniita. Selvin päin sen huomaa ihan eri tavalla ja myös sanoo useammin. Siinä on jotenkin enemmän tolkkua, kuin aiemmin, jolloin kesämekkoja katseli sellaisten turvonneiden silmien läpi kuola poskella. Ja ehkä ne ihanaiset kesänaiset huomaavat sanojankin paremmin nyt, kun one-linerit eivät ole tasoa ”hei, mennäänks mun luo shyömään pizzaa ja nushimaan?”

Mutta ai että. Kesä ja kärpäset.

Tätä blogia on nyt muuten luettu tähän päivään mennessä lähes 51 000 kertaa. Kiitos.

Hyvää Ukon juhlaa kaikille, älkää kuseskelko veneistä järveen!