Soberismia

”Teemun päivä aloittaa kesän”

– Vanha suomalainen sananlasku.

Tai no, ei oikeasti ole. Mutta voisi olla. PITÄISI olla. Koska Teemun päivä on kesäkuun ensimmäinen ja ainakin tänä vuonna kesä tuli lauantaina.

Kello on kuusi aamulla, makaan mökin pihassa kahvikuppi ja savuke kädessä kirjoittelemassa tätä. Pieni poika nukkuu vielä tuolla yläkerrassa, missä on parvekkeen ovi auki, koska on niin lämmin. Kesä. Kesäkesäkesäkesäkesä.

Olen odottanut kesää hartaasti. Sekä innolla että pienellä jännityksellä. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kesäni selvin päin sitten vuoden 1992. Tai no, join minä silloinkin enoni häissä kaljaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun sitä maistoin. Siitä lähtien kesät ovat olleet aina enemmän tai vähemmän sellaista juopotteluhommaa. Tai ainakin niiden kohokohdat ovat olleet. On festarit, on juhannukset, on puistokaljat. On kavereiden häitä, polttareita, lomaa ja aurinkoisia arki-iltoja, jolloin voi jymähtää vähän puistoon ja terassille. Nukkua sitten vain aamulla vähän pidempään.

Olen aina ajatellut, että elämäni kesä oli kesä 1994. Olin silloin 15-vuotias ja sinä kesänä opin paljon. Tutustuin rippikoulussa uuteen kaveripiiriin, johon halusin kuulua enemmän kuin mitään. Notkuimme Koffin puiston yläpoolilla, skeittasimme, polttelimme pilveä, ja kuuntelimme Bad Religionia ja NOFX:ia. Välillä hyppäsmme raitiovaunuun, jonka töhrimme lattiasta kattoon, ajelimme kaivopuistoon, missä Kaivohuoneen takaovelta oli helppo varastaa 30:n litran hanaoluttonkkia. Niitä sitten roudailtiin lätkäkasseissa takaisin Koffariin, missä kaikilla oli omat mukit ja muovikipot odottamassa, kun rikoimme pihdeillä oluttynnyrin sinetin ja nautimme litratolkulla hiilihapotonta, lämmintä, mutta ilmaista ja syntistä kaljaa.

Valtasimme Koffin purkutuomion saaneen tehdasrakennuksen, minne rakensimme kerhotilan. Siellä skeitattiin, pelattiin koripalloa, maalattiin graffiteja ja ryypättiin. Välillä pakoilimme poliisia ja vartiomiehiä vanhan tehtaan käytävillä. Sen paikalla on nyt S-Market.

Se oli sellainen nuoruuden kesä, jolloin tutustuin itseeni ja opin sosiaalisia taitoja enemmän kuin siihen mennessä yhteensä. Sinä kesänä myös rakastuin ensimmäisen kerran. Jos nyt siis pussailu ja käsikopelo humalaisessa yössä Koffarissa on rakastumista. Siltä se kuitenkin silloin tuntui.

Kesä 1994 oli minun elämäni kesä. Siitä alkoi seuraava vaihe elämässä, jota voisi kutsua aikuistumiseksi. Se kesti 19 vuotta.

Tänä kesänä suunnitelmiin kuuluu paljon asioita poikani kanssa. Aiomme mennä Lappiin, aiomme mennä telttailemaan. Aiomme matkailla autolla Suomen suvessa ja mennä ruotsinlaivalle. Sen lisäksi luvassa on tuttuun tapaan festareita, ehkä muutama oma reissu sekä ihan vain rauhaisaa lomailua mökillä ja aurinkoisessa Helsingissä. Katselin työkalenteriani ja vedin ison ruksin koko heinäkuun päälle. Minä olen lomalla. Because I can.

Ehkäpä tästä tulee taas sellainen kesä, joka muuttaa paljon? Sellainen, jota muistelen 19 vuoden päästä sinä ensimmäisenä kesänä selvin päin, sinä kesänä, jolloin opin enemmän, kuin aiempina kesinä yhteensä.

Mutta jottei liian kauas omista juuristaan erkanisi, ostin kuitenkin täksi kesäksi skeitin ja olen myös menossa elokuussa Saksaan katsomaan Bad Religionin ja NOFX:n yhteiskeikkaa.

Kaivohuoneen oluttynnyrit jätän kuitenkin vastedes rauhaan.

Kesä 2013, elämäni toinen kesä.