”TÄLLAINEN TYÖ SAA SINUT
JUOMAAN LIIKAA!”
Näin huusi Iltalehden
otsikko eilen, ja jatkaa:
“Työterveyslaitoksen tuoreen Päihdeongelmaoppaan mukaan erityisesti
tietyt toimialat ja työtehtävät saattavat altistaa työntekijän
päihdeongelmille.
Esimerkiksi huonosti suunniteltu työ ja apuvälineiden puuttuminen,
sekä tiukat määräajat ja kiivas työtahti madaltavat pulloon tarttumisen
kynnystä.
Päihdeongelmille altistavat myös vuoro- ja etätyö, sekä työpaikan
likaisuus ja meluisuus.
Oman riskinsä tilanteeseen tuovat myös työtovereiden ja esimiehen
kanssa vallitsevat ristiriidat, sekä työntekijän kokemukset syrjimisestä ja
ennakkoluuloista.
Stressaavat yt-neuvottelut voivat omalta osaltaan saada työntekijän
hakemaan helpotusta päihteistä, jos pelko oman työsuhteen loppumisesta kalvaa
pahoin.
Yleisellä tasolla myös tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden puute
työpaikalla voi tuupata työntekijää kohti riskirajoja.
Työpaikan synnyttämä ryhmäpaine voi sekin näkyä kurkkuun kumottujen
lasillisten määrissä. Esimerkiksi naiset saattavat miesvaltaisilla aloilla
sopeuttaa juomatapansa enemmistön mukaiseksi "lunastaaksen paikkansa"
työyhteisössä.”
Luin jutun monta kertaa, mutten löytänyt siitä yhtäkään erityistä työtä
tai ammattia, joka saisi ketään juomaan liikaa. Sen sijaan luin listan
normaaleista sosiaalisista kanssakäymisistä ja työ- ja vapaa-ajan tilanteista,
joita kohtaamme päivittäin. Luin jutun normaalista elämästä.
Ja ne nyt sitten saavat meidät juomaan liikaa. Ookoo.
Itse kohtaan jutussa mainittuja “ongelmia” päivittäin. Nyt kun olen
selvin päin, huomaan kohtaavani noita tilanteita paljon helpommin, kuin
juodessani. Koska tunnen olevani aika paljon vahvempi tartuttuani ongelmiini
sen juomisen takana. Ja koen, että nyt osaan suhtautua tilanteisiin
normaalisti, kuten aikuisen ihmisen kuuluu.
Ja niin se kuulkaa vain menee. Syyllinen löytyy sisältäpäin, ei muista.
On yksinkertaisesti ongelman välttelyä ja siirtämistä osoittaa sormella
pomoaan, yt-neuvotteluja, ryhmäpainetta tai “huonosti suunniteltua työtä” siitä
että juo. Ihminen juo, jos se ei ole kunnossa kohdatakseen moisia tilanteita,
kuten suurin osa meistä onneksi on.
Mielestäni se, että Työterveyslaitos julkaisee ylläolevaa jargonia
oppaana kertoo hyvin siitä suhtautumisesta, mikä täällä vallitsee alkoholipolitiikkaan.
Että syy on aina jossain muualla. Aina voi osoittaa sormella, kuinka joku
x-factor sai miehen juomaan ja nyt, varsinkin kun kaljaa saa jo kello 9
kaupoista, sillä on ongelma. Tuo Iltalehden julkaisema teksti voisi kertoa yhtä
lailla vaikka parisuhteesta, missä “tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden
puute voi tuupata kohti riskirajoja.”
Jos korkeimmissa kansanterveydestä päättävissä elimissä edes hetkeksi
pysähdyttäisiin miettimään sitä, mikä ihmiset tähän kaikkeen ajaa, ja
ruvettaisiin tarttumaan siihen, olisimme aika paljon paremmassa jamassa
työntekijöinä, aviomiehinä, vanhempina, ihmisinä. Ihmisinä, joille ei tuottaisi
ongelmaa kohdata normaaleja työssä eteen tulevia tilanteita.
Niin kauan, kun tässä maassa ei ole tarjolla kunnollisia mielenterveyspalveluja
helposti ja etenkin nopeasti, sen vaikutus näkyy viinan juonnissa työpaikoilla.
Niin kauan, kun ihmisille ei ole tarjolla muuta apua, kuin paketti
SSRI-lääkkeitä ja taputus selkään lääkärissä, se näkyy baareissa. Ja kodeissa.
Ja pahoinpitelytilastoissa ja ensikodeissa.
Jos Työ- ja Kansanterveyslaitokset oikeasti muuttaisivat strategiansa
siihen paljon puhuttuun ennaltaehkäisyyn, satsaisivat mielenterveyspalveluihin
ja etenkin nuorten sellaisiin, väittäisin että aika iso osa normaalista elämästä
ja sen tuomista tilanteista taittuisi niitä kohtaavilta ihmisiltä. Koska ihan
oikeasti, ei “vuoro- tai etätyö, työpaikan likaisuus tai meluisuus” saa
tervettä ihmistä ryyppäämään sen enempää, kuin vaikka ylitsepursuava
roskapönttö kesäisessä Kaivopuistossa.
Kysykää vaikka Teuvo Hakkaraiselta. Ei se kansanedustajuus Teuvoa
dokaamaan ole saanut. Ei edes julkinen paine. Teuvo on dokannut aina ja väitän,
että Teuvo on sairas mies, joka ei osaa kohdata uutta asemaansa ja siksi dokaa
lisää. Koska ei muuta apua keksi eikä saa. Ei ehkä enää osaa hakeakaan. Mutta
jos Teuvo olisi saanut jeesiä elämäänsä Viitasaarella jo kauan sitten, se
osaisi olla hoitamatta tilannettaan kuten tällä hetkellä tekee.
Tai parhaassa tapauksessa, Teuvo olisi terveenä tajunnut olla hakematta
eduskuntaan.