Soberismia

”TÄLLAINEN TYÖ SAA SINUT JUOMAAN LIIKAA!”

Näin huusi Iltalehden otsikko eilen, ja jatkaa:

“Työterveyslaitoksen tuoreen Päihdeongelmaoppaan mukaan erityisesti tietyt toimialat ja työtehtävät saattavat altistaa työntekijän päihdeongelmille.

Esimerkiksi huonosti suunniteltu työ ja apuvälineiden puuttuminen, sekä tiukat määräajat ja kiivas työtahti madaltavat pulloon tarttumisen kynnystä.

Päihdeongelmille altistavat myös vuoro- ja etätyö, sekä työpaikan likaisuus ja meluisuus.

Oman riskinsä tilanteeseen tuovat myös työtovereiden ja esimiehen kanssa vallitsevat ristiriidat, sekä työntekijän kokemukset syrjimisestä ja ennakkoluuloista.

Stressaavat yt-neuvottelut voivat omalta osaltaan saada työntekijän hakemaan helpotusta päihteistä, jos pelko oman työsuhteen loppumisesta kalvaa pahoin.

Yleisellä tasolla myös tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden puute työpaikalla voi tuupata työntekijää kohti riskirajoja.

Työpaikan synnyttämä ryhmäpaine voi sekin näkyä kurkkuun kumottujen lasillisten määrissä. Esimerkiksi naiset saattavat miesvaltaisilla aloilla sopeuttaa juomatapansa enemmistön mukaiseksi "lunastaaksen paikkansa" työyhteisössä.”

Luin jutun monta kertaa, mutten löytänyt siitä yhtäkään erityistä työtä tai ammattia, joka saisi ketään juomaan liikaa. Sen sijaan luin listan normaaleista sosiaalisista kanssakäymisistä ja työ- ja vapaa-ajan tilanteista, joita kohtaamme päivittäin. Luin jutun normaalista elämästä.

Ja ne nyt sitten saavat meidät juomaan liikaa. Ookoo.

Itse kohtaan jutussa mainittuja “ongelmia” päivittäin. Nyt kun olen selvin päin, huomaan kohtaavani noita tilanteita paljon helpommin, kuin juodessani. Koska tunnen olevani aika paljon vahvempi tartuttuani ongelmiini sen juomisen takana. Ja koen, että nyt osaan suhtautua tilanteisiin normaalisti, kuten aikuisen ihmisen kuuluu.

Ja niin se kuulkaa vain menee. Syyllinen löytyy sisältäpäin, ei muista. On yksinkertaisesti ongelman välttelyä ja siirtämistä osoittaa sormella pomoaan, yt-neuvotteluja, ryhmäpainetta tai “huonosti suunniteltua työtä” siitä että juo. Ihminen juo, jos se ei ole kunnossa kohdatakseen moisia tilanteita, kuten suurin osa meistä onneksi on.

Mielestäni se, että Työterveyslaitos julkaisee ylläolevaa jargonia oppaana kertoo hyvin siitä suhtautumisesta, mikä täällä vallitsee alkoholipolitiikkaan. Että syy on aina jossain muualla. Aina voi osoittaa sormella, kuinka joku x-factor sai miehen juomaan ja nyt, varsinkin kun kaljaa saa jo kello 9 kaupoista, sillä on ongelma. Tuo Iltalehden julkaisema teksti voisi kertoa yhtä lailla vaikka parisuhteesta, missä “tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden puute voi tuupata kohti riskirajoja.”

Jos korkeimmissa kansanterveydestä päättävissä elimissä edes hetkeksi pysähdyttäisiin miettimään sitä, mikä ihmiset tähän kaikkeen ajaa, ja ruvettaisiin tarttumaan siihen, olisimme aika paljon paremmassa jamassa työntekijöinä, aviomiehinä, vanhempina, ihmisinä. Ihmisinä, joille ei tuottaisi ongelmaa kohdata normaaleja työssä eteen tulevia tilanteita.

Niin kauan, kun tässä maassa ei ole tarjolla kunnollisia mielenterveyspalveluja helposti ja etenkin nopeasti, sen vaikutus näkyy viinan juonnissa työpaikoilla. Niin kauan, kun ihmisille ei ole tarjolla muuta apua, kuin paketti SSRI-lääkkeitä ja taputus selkään lääkärissä, se näkyy baareissa. Ja kodeissa. Ja pahoinpitelytilastoissa ja ensikodeissa.

Jos Työ- ja Kansanterveyslaitokset oikeasti muuttaisivat strategiansa siihen paljon puhuttuun ennaltaehkäisyyn, satsaisivat mielenterveyspalveluihin ja etenkin nuorten sellaisiin, väittäisin että aika iso osa normaalista elämästä ja sen tuomista tilanteista taittuisi niitä kohtaavilta ihmisiltä. Koska ihan oikeasti, ei “vuoro- tai etätyö, työpaikan likaisuus tai meluisuus” saa tervettä ihmistä ryyppäämään sen enempää, kuin vaikka ylitsepursuava roskapönttö kesäisessä Kaivopuistossa.

Kysykää vaikka Teuvo Hakkaraiselta. Ei se kansanedustajuus Teuvoa dokaamaan ole saanut. Ei edes julkinen paine. Teuvo on dokannut aina ja väitän, että Teuvo on sairas mies, joka ei osaa kohdata uutta asemaansa ja siksi dokaa lisää. Koska ei muuta apua keksi eikä saa. Ei ehkä enää osaa hakeakaan. Mutta jos Teuvo olisi saanut jeesiä elämäänsä Viitasaarella jo kauan sitten, se osaisi olla hoitamatta tilannettaan kuten tällä hetkellä tekee.

Tai parhaassa tapauksessa, Teuvo olisi terveenä tajunnut olla hakematta eduskuntaan.