tag:blogger.com,1999:blog-78886499233672173902024-02-19T04:14:27.566+02:00SoberismiaSelvä blogi.
www.soberismia.fiTeemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.comBlogger232125tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-555541088053087862015-01-05T12:07:00.002+02:002015-01-05T12:07:23.035+02:00Soberismia-blogi on siirtynyt osoitteeseen <a href="http://soberismia.fi/blogi" target="_blank">Soberismia.fi</a> .Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-5035878052958897842014-12-30T16:31:00.001+02:002014-12-30T16:31:31.333+02:00
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Template>Normal</o:Template>
<o:Revision>0</o:Revision>
<o:TotalTime>0</o:TotalTime>
<o:Pages>1</o:Pages>
<o:Words>472</o:Words>
<o:Characters>2695</o:Characters>
<o:Lines>22</o:Lines>
<o:Paragraphs>5</o:Paragraphs>
<o:CharactersWithSpaces>3309</o:CharactersWithSpaces>
<o:Version>11.1287</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotShowRevisions/>
<w:DoNotPrintRevisions/>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:UseMarginsForDrawingGridOrigin/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Huomenna on vuoden viimeinen
päivä. On siis jälleen aika ynnätä kasaan jonkinlainen yhteenveto kuluneesta
auringonkiertämästä, kuten aina tähän kohtaan tulee tehtyä. Luulisin, että
kaikki tekevät niin tavalla tai toisella. Itse ajattelin tarkastella kulunutta
vuotta numeroin, minulla kun on tapana nukkumaan mennessä laskea erilaisia
asioita nukahtaakseni. Joskus lasken kuinka monessa ravintolassa olen syönyt
viime aikoina, joskus yritän muistaa kuinka monella autolla olen elämäni aikana
ajanut. Siis turhia, merkityksettömiä asioita, joita miettiessä uni sitten
tulee. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vuosi 2014 oli omituinen ja
mullistava niin monella tapaa, että sitä ei ehkä kannata edes alkaa
käsittelemään sen analyyttisemmin, päähän siinä hajoaisi. Tuntuu, että tämän
vuoden saldoa tulen todennäköisimmin käsittelemään päässäni vielä pitkään ja
hartaasti ennen kuin edes ymmärrän mitä kaikkea se minulle teki. Sitä
odotellessa, tässä minun vuoteni 2014 turhina lukuina:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vuonna 2014 kävin 47:ssä eri
baarissa. Luku on lähes puolet pienempi kuin edellisvuonna. Join niistä
jokaisessa vähintään yhden kupin kahvia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Nukuin tänä vuonna 28:ssa
eri paikassa keikkabusseista metsiin. Ikimuistoisimman yön vietin myrskyssä
teltassa Kebnekaisella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Julkaisin tänä vuonna yhden
kirjan ja myin sitä 557 kappaletta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Löysin yhden veikkolalaisen
rakkaustyypin venäläiseltä vuorelta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Järjestin tänä vuonna 32
keikkaa, joista 17 oli tappiollisia. Viimeisen keikkani tein 13.12.
loppuunmyydyssä Helsingin Nosturissa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Näin 38 muiden järjestämää
keikkaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">En polttanut yhtäkään
tupakkaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vuonna 2014 kiipesin
kahdelle vuorelle, joista toinen oli Euroopan korkein huippu. Kaksi yritystä
jouduin jättämään kesken vuorten ollessa minulle liikaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vierailin 31:n ihmisen
kotona.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kävin paskalla 29:ssä eri
vessassa. Yksi niistä on äänestetty matkailijoiden toimesta maailman
iljettävimmäksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ostin tänä vuonna 12
cd-levyä, se on suunnilleen kolmasosa viime vuodesta. Digitaalinen kuluttaminen
iski minuunkin. Sori. Ostin myös yhden DVD:n, Love Actuallyn. Sen tilaus meni
käsittelyyn Sotajumala-yhtyeen laulajalle, joka on Levykauppa Äxässä töissä ja
hän pilkkaa minua siitä edelleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Söin 24:ssä helsinkiläisessä
ravintolassa. Jos McDonald’s lasketaan ravintolaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Soberismia-blogiani luettiin
vuoden aikana lähes 200 000 kertaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Annoin medialle 26
haastattelua ja kirjoitin yhden nimmarin baarissa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Facebook-sivustani tykkäsi
909 ihmistä. Tykkää sinäkin! <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;"><a href="http://www.facebook.com/soberismia">www.facebook.com/soberismia</a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kalenterimerkintöjeni mukaan
urheilin 213 kertaa vuonna 2014. Lajeina oli jääkiekko, trekkaus,
vuorikiipeily, kahvakuula, sauvakävely, lumilautailu, skeittaus, lenkkeily ja
yksi visiitti kuntosalille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vuonna 2014 ostin yhden
mustan paidan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Maksoin velkoja 106 402
eurolla ja myin yhden asunnon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vuonna 2014 matkustin
Englantiin, Venäjälle Nizzaan ja Ruotsiin, kahteen jälkimmäiseen kahdesti.
Kävin myös Mikkelissä, Porissa, Seinäjoella, Tampereella, Oulussa, Joensuussa,
Lahdessa, Kuopiossa, Jyväskylässä, Karjaalla, Nummijärvellä, Veikkolassa,
Torniossa ja Turun saaristossa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tänä vuonna, ensimmäistä
kertaa sitten 90-luvun puolivälin, vaaka näytti lukua 75.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vuonna 2014 olin jälleen 365
päivää selvin päin. Nyt ensimmäistä kertaa myös lääkkeettömänä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--EndFragment-->Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-51021236858396414632014-12-23T15:10:00.001+02:002014-12-23T15:10:23.522+02:00
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Template>Normal</o:Template>
<o:Revision>0</o:Revision>
<o:TotalTime>0</o:TotalTime>
<o:Pages>1</o:Pages>
<o:Words>555</o:Words>
<o:Characters>3169</o:Characters>
<o:Lines>26</o:Lines>
<o:Paragraphs>6</o:Paragraphs>
<o:CharactersWithSpaces>3891</o:CharactersWithSpaces>
<o:Version>11.1287</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotShowRevisions/>
<w:DoNotPrintRevisions/>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:UseMarginsForDrawingGridOrigin/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Eilen oli vuoden pimein
päivä. Vietin sen poikani kanssa mökillä ulkoillen ja Talmassa lasketellen.
Kävimme kaatamassa omasta metsästä kuusen jonka koristelimme keittiön nurkkaan.
Söimme keksejä. Jätkä kävi kylvyssä ja pelasimme korttia tonttulakit päässä. Ei
tuntunut pimeältä yhtään. Ja jos minun pitäisi määritellä maailmanrauha, se
olisi juuri tämä hetki. Poika nukkuu vielä tuossa vieressä ja minä katselen
ulos eilen leijaillutta lunta. Ikkunasta aukeaa melkoinen talven ihmemaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tänään odotamme tonttuja
kylään, kirjoitimme heille eilen kirjeen, että voisivatkohan he tuoda edes
jotain lahjoja vähän ennakkoon tänne mökille, ennen kuin pieni mies lähtee
äitinsä luo aatoksi pukkia odottamaan. Kirje jätettiin ulko-oven rakoon ja se
on yön aikana mystisesti kadonnut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kuten jokaisena jouluna
aiemmin, olen kirjoittanut tässä blogisssa siitä, että minä en ole
jouluihmisiä. Jostain syystä tänä vuonna asianlaita on toisin. Jo lauantaina
katselin ekaluokkalaisten joulujuhlaa sydän syrjälläni ja nyt en ole saanut tuota
tonttulakkia päästäni kolmeen päivään. Olen jo nyt syönyt enemmän pipareita
kuin varmaan kolmena edellisenä jouluna yhteensä. Ainoastaan joululaulut
tekevät minut edelleen hulluksi, en voi sietää niistä ainuttakaan. Paitsi ehkä
Kirsty McCollin ja Poguesin The Fairytale of New Yorkia sopivina annoksina,
kaikki muut voisi työntää uuniin. Radio Nostalgia, jota minulla on täällä
mökillä tapana kuunnella, on raivostuttava. Ne ihan oikeasti soittaa Katri
Helenaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Oli miten oli, joulunaika
tuntuu tänä vuonna jostain syystä erityisen hyvältä. Ehkä se on sitä, että tämä
koko vuosi on ollut oikeastaan hyvä. Erilainen, mullistava ja ihmeellinen ja
sen myötä sitä sitten vanhakin heltyy ja hyppää mukaan kynttilöiden ja
punanuttujen kelkkaan. Tai sitten se on sitä, että tajusin tämän olevan ehkä
viimeisiä vuosia, kun tuo pikkujätkä vielä joulun taian päälle uskoo ja haluan
jotenkin olla täysillä mukana siinä uskossa ennen kuin joku koulussa kertoo,
että ei sitä pukkia oikeasti ole ja Petterikin on vain ihan tavallinen poro
jossain Salla-tunturissa. Ehkä tämä on ikään kuin se viimeinen lapsuuden joulu
myös itselleni. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tuo pieni tonttu lähtee
huomenna joulun pääpäivien viettoon äidilleen ja siksikin olen iloinen,
onnellinen ja - vaikka vähän sanaa vihaankin - KIITOLLINEN tästä muutaman
päivän mökkijoulusta kahdestaan. Ehkä tämä oli se sellainen joulu, joka aina
pitäisi olla, tämä rauha ja hyvä mieli kun on lähes kosketeltavaa. Ja kun
tyyppi huomenna äitinsä luo menee ja minä jään omilleni, en todellakaan aio
surra tai olla edes haikea, vaan - ja taas se tulee -<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>KIITOLLINEN. Loppuviikon pyhitän itselleni, läheisille,
ystäville, perheelle ja sukulaisille, Seven Summits -kirjalle ja sellaiselle
määrälle suklaata, että en varmasti niille huipuille pääse kiipeämään ihan heti
tammikuussa. Ja toivon kaikille samaa oloa, joka minulla on ollut täällä
mökillä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Joulu on se aika vuodesta,
kun saa olla vähän lapsi ja jos uskaltaa ja ymmärtää heittäytyä siihen
tunteeseen, on tämä vuodenaika antoisampi kuin voisi uskoakaan. Sanovat tätä
lasten juhlaksi ja sitä se todella on ja siksi kannattaa aikuisenkin taantua.
Suosittelen. Niin kävi minulle tänä vuonna<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ja yhden hyvän neuvon annan,
vaikkei se tapani yleensä olekaan:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jos sinulla on kotona joku
pieni joulutyyppi, anna sille jouluksi selvät vanhemmat. Se on sille nimittäin
tärkeämpää kuin yksikään uusi pleikkaripeli tai iPadi. Me kaikki muistamme
tähän aikaan vuodesta lapsuutemme joulut, hyvässä tai pahassa, mutta se ei ole
meidän oma valintamme, millainen se muisto on. Eikä se ole sen pienen ihmisen
tänäkään vuonna. Ja voin kertoa, että vaikka kuinka joulustressit painaa ja
tekisi mieli tinata se pullo pöydältä naamariin, sen stressin laukaisee paljon
paremmin yhdessäolo sen tyypin kanssa, joka ei ensi vuonna ehkä enää
joulupukkiin usko.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-24337317290669110512014-12-15T10:42:00.001+02:002014-12-15T10:42:50.295+02:00
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Template>Normal</o:Template>
<o:Revision>0</o:Revision>
<o:TotalTime>0</o:TotalTime>
<o:Pages>1</o:Pages>
<o:Words>649</o:Words>
<o:Characters>3704</o:Characters>
<o:Lines>30</o:Lines>
<o:Paragraphs>7</o:Paragraphs>
<o:CharactersWithSpaces>4548</o:CharactersWithSpaces>
<o:Version>11.1287</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotShowRevisions/>
<w:DoNotPrintRevisions/>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:UseMarginsForDrawingGridOrigin/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Sinne se meni, viimeinen
myymäni keikka, ainakin toistaiseksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kirjoitin tuohon sanat
”ainakin toistaiseksi” ihan varmuuden vuoksi, jotta jos käy niin, että vielä
joku päivä järjestänkin taas jotain, kukaan ei pääse huutelemaan, että ”sähän
lupasit ettei ikinä enää!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Toistaiseksi viimeinen
keikkani niputti jotenkin aika monella tavalla kasaan urani keikkamyyjänä.
Ensimmäinen kunnollinen kiertue, jonka järjestin, oli Dimebag Beyond Forever
-tribuuttibändin Suomen keikat joulukuussa 2006. Niitä oli muistaakseni
kahdeksan, joista viimeinen oli Helsingin Nosturissa. Se oli myös ensimmäinen
järjestämäni Nosturin keikka koskaan. Muistan kuinka soitin kesällä kädet
täristen Elmun ohjelmapäällikkö Eeka Mäkyselle tarjotakseni keikkaa, jonka
menestyksestä ei oikein kellään ollut takeita. Eeka tarttui syöttiin ja lopulta
päädyimme myymään illalle seitsemisensataa lippua ja sovimme, että tätä
yhteistyötä on hyvä jatkaa. Toissapäivänä Dimebag Beyond Forever esiintyi,
toistaiseksi viimeistä kertaa sekin, jo ennakkoon loppuunmyydyssä Nosturissa ja
veto oli viimeinen, jonka Eekan kanssa sovin ennen tämän siirtymistä mm. Tuskaa
pyörittävän Finnish Metal Eventsin toimariksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Nosturi on ollut alusta
alkaen suosikkikeikkapaikkani Helsingissä ja muutama vuosi sitten muutin toimistonikin
samaan rakennukseen, kun sattumalta mahdollisuus siihen tuli tyhjän huoneen
vapautuessa. Tupareissa esiintyi yksi suosikkiyhtyeistäni, irlantilainen
Primordial ja yksi agentti ja promoottori eli sinä iltana unelmaansa. Siitä
lähtien Nosturi on ollut kotihallini, missä pelaaminen on aina ollut jotenkin
erityistä. Kun tuntee oman kotihallin rutiinit, henkilökunnan ja käytävät,
sinne meneminen ennen peliä on aina vähän rennompaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Pienenä bonuksena lauantain
keikassa oli se, että Nosturin uskollinen iltavastaava Jukkis, josta on tullut
vuosien mittaan tullut ystävä, ei ollut töissä. Jukkis nimittäin oli kerrankin
esiintymässä oman talonsa lavalla. Jotenkin sen tapahtuminen juuri omassa
viimeisessä illassani oli mieltä lämmittävää ja katsellessani miestä
soittamassa bassollaan Anthraxia lavalla ajattelin, että juuri näin tämän
pitikin mennä. Samalla iltavastaavan vastuun oli ensimmäistä kertaa ottanut
Jutta, jonka tämänkin olen tavannut ensimmäistä kertaa Dimebag Beyond Foreverin
kiertueella Tampereella joskus vuosia sitten. Tuntuu, että kapulat siirtyivät
nyt maailman luonnollisimmalla tavalla eteenpäin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Joulukuun 2006 kiertueen
jälkeen uskalsin kutsua Dimebag Beyond Forever -porukkaa toiseksi perheekseni
ja vuosien mittaa se perhe on, samalla kun kasvanut, myös vahvistunut. Sen
lisäksi, että minulla on kaksi sisarusta, minulla on nykyään 24 veljeä. Enpä
olisi siis voinut parempaa päätöstä keikkamyyjävuosilleni kuvitella, kuin
keikka perheen kanssa oman loppuunmyydyn kotihallin lavalla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">En oikein tiedä mikä nyt on
fiilis. Lauantaina itketti vähemmän kuin olin ennakkoon pelännyt, olo oli
enemmänkin ylpeä. Vaikka kyllä ne kyyneleet viimeistään viimeisen biisin
kohdalla tulivat nekin. Keikan jälkeen oli hetken aikaa juhlaa, sitten
pakattiin kamat ja hetken päästä olinkin jo kotona muiden jatkaessa sekoilun
ytimessä jonnekin sunnuntaille asti. Kotona ei uni tullut korvien huutaessa ja
adrenaliinin edelleen virratessa ja yöunet jäivät lopulta muutamaan tuntiin.
Eilinen päivä meni siis lähinnä väsymystä hoitaessa ja tänään mieltä kuvaa ehkä
parhaiten se perinteinen ”väsynyt mutta onnellinen” -klisee. Olin suunnitellut,
että lauantaina aion kyllä lähteä jätkien kanssa vielä juhlimaan päättynyttä
perhetapahtumaa ja hieman harmitti, että en vain yksinkertaisesti enää
jaksanut. Tai osannut. Ehkä enemmänkin jälkimmäistä. En minä osaa enää juhlia
lähtemällä baariin ja jatkamalla jatkoille, se ei vain luonnistu enää. Eikä sen
varmaan pidäkään, joten turha se on väkisin lähteä. Tiedän, että lopulta
mököttäisin vain jossain nurkassa muiden pitäessä hauskaa, joten on helpompaa
mennä kotiin sen tiedon kanssa, että niin on mukavampaa kaikille, sekä minulle
että juhlaseuralle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kohta lähden vielä
Nosturille roudaamaan lauantain kamat pois ja sitten on nämä hommat taputeltu.
Paljon näistä on saatu, paljon näille on uhrattu mutta lauantaina seistessäni
tuhatpäisen yleisön edessä toisen perheeni kanssa, mietin ainoastaan juuri
viimeisenä biisinä esitetyn Panteran Hollown toisen säkeistön sanoja ”It’s so
important to make best friends in life”. Koska juuri niitä, ystäviä, on näistä
hommista eniten saatu ja lopulta juuri se on ollut myös eniten kaiken tämän
arvoista.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-45274101428125591382014-12-11T13:20:00.001+02:002014-12-11T13:27:16.290+02:00<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Template>Normal</o:Template>
<o:Revision>0</o:Revision>
<o:TotalTime>0</o:TotalTime>
<o:Pages>1</o:Pages>
<o:Words>1080</o:Words>
<o:Characters>6159</o:Characters>
<o:Lines>51</o:Lines>
<o:Paragraphs>12</o:Paragraphs>
<o:CharactersWithSpaces>7563</o:CharactersWithSpaces>
<o:Version>11.1287</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotShowRevisions/>
<w:DoNotPrintRevisions/>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:UseMarginsForDrawingGridOrigin/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tänään on kulunut viisi
vuotta yhdestä elämäni omituisimmista päivistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Olimme vuonna 2009 Dimebag
Beyond Forever -bändin kanssa Suomen kiertueella. Rundi sisälsi reilut
parikymmentä muusikonrenttua sekä kiertuehenkilökunnan jäsentä ja kymmenkunta
keikkaa ympäri Suomen, joiden väliä matkasimme sekä isolla nightlinerilla että
mukana kulkeneella pienemmällä Mersun Sprintterillä, kaikki kun eivät bussiin
mahtuneet. Itse olin mukana kiertuemanagerina. Oli perjantai-iltapäivä, kello
jotain neljän pintaan ja olimme siirtymässä Turusta Tampereelle, missä meitä
odotti liki loppuunmyyty keikka YO-Talolla. Bussissa oli turkulaisen
karaokebaarin aiheuttamasta krapulasta johtuen liki utuinen tunnelma. Osa
porukasta makoili sängyssään, osa kuunteli musiikkia ja loput pelasivat joitain
viikkoja aiemmin markkinoille tullutta Hevi-Aliasta. Lähes jokaisen
kiertueellamme mukana olleen nimi löytyi pelin tehtävistä, ja meitä nauratti
kun rumpali Tonmi Lillmanille tuli kolme kertaa peräkkäin vihjeeksi ”Se bändi
missä sä soitat”, ”No se toinen bändi missä sä soitat” ja ”Sä.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Olimme juuri ohittaneet
Ideaparkin Lempäälässä, kun bussin pohjasta kuului pamaus. Ihmeissäni juoksin
kuskin luo tiedustelemaan, että mitä tapahtui ja hän sanoi kaikkien tehojen
yhtäkkiä kadonneen autosta. Hän epäili myös nähneensä peruutuspeilistä
pamauksen yhteydessä välähdyksen, joka muistutti ehkä tulenlieskoja.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tehonsa menettänyt
keikkabussi saatiin hidastettua moottoritien sivuun joitain satoja metrejä
ennen Kuljun liittymää ja lähdimme ulos tutkimaan tapahtunutta. Osa porukasta
astui pakkaseen röökille, osa jatkoi makoilua punkissaan. Availimme bussin
helmojen luukkuja tutkiaksemme, että nouseeko jostain savua ja haistelimme
ilmaa. Takanamme ajanut Sprinter pysähtyi karavaanin mukana ja sen kuljettaja
kertoi, että bussin alta oli pamahtanut yhtäkkiä isot liekit. Siirtelimme
soittimia tavaratilasta ulos kun savun haju alkoi tuntua nenässä. Kuski kehotti
kaikkia astumaan varmuuden vuoksi pihalle ja kohta moottoritien varressa
seisoskeli se muutama kymmenen krapulaista pitkätukkaa kiroilemassa, että
perkele, taidetaan vähän myöhästyä soundcheckista, onko kellään kaljaa? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Joku kurkkasi bussin alle.
Pohjasta tippui tielle nestettä joka oli syttynyt palamaan. Maassa ollut
lammikko oli jo liekeissä. Tuli kiire. Syöksyin bussiin sisälle huutamaan
kaikki ulos ja nappasin reppuni mukaan. Stetsoni, joka päässäni olin edellisenä
iltana laulanut alasti Panteraa yleisön edessä Turun Klubin lavalla, jäi
pöydälle. Huusimme kaikkia poistumaan bussin luota viereiselle harjanteelle
samalla, kun yritin laskea että ovatko kaikki paikalla. Nopeasti savut
muuttuivat jo liekeiksi ja paniikki siitä, että ovatko kaikki päässeet ulos
alkoi nousta. Kuskimme syöksyi vielä viimeisen kerran ajoneuvoon sisään kun se
oli jo alkanut täyttyä savulla varmistaakseen, että punkat todella ovat tyhjät.
Hetki oli varmaan viimeinen mahdollinen ja Titanicin kapteeni hengittikin jo
savua keuhkoihinsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Moottoritietä ajoi rekka,
jonka kuljettaja näki tilanteen ja liekit edellään. Hän hidasti oman yhdistelmäautonsa
poikittain tielle palavan bussin taakse tukkiakseen liikenteen. Oli
perjantai-iltapäivä ja ruuhka-aika oli alkamaisillaan. Lopulta rekan taakse
kertyi useiden kilometrien jono bussin palaessa paikalleen. Yritin pitää
nimenhuutoa ja löytää kaikki mukana olleet savun ja pimeyden seasta samalla,
kun apuun rientänyt rekkakuski yritti turhaan saada jauhesammuttimella paloa
hallintaan. Muistan paniikin iskeneen huutaessani yhtä laulajistamme, joka oli
nyt jo ilmiliekeissä olevan bussimme toisella puolella eikä kuullut huutoani.
Tiesin että hän oli aiemmin ollut kuumeisena sängyssään ja jotenkin näin
sieluni silmin, että hän oli palanut sille paikalleen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kun sain varmistuksen, että
kaikki olivat päässeet turvaan, soitin hätäkeskukseen. Liekit kohosivat jo liki
kymmeneen metriin ja oli selvää, että mitään ei ole tehtävissä ja tuho olisi
täydellinen. Paloautoilla kesti muistaakseni melko tarkkaan 12 minuuttia saapua
paikalle ihmettelemään järjestämäämme iltapäivänäytöstä ja se 12 minuuttia
tuntui elämäni pisimmiltä. Ainakin heti<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>pari vuotta aiemmin nauttineeni gastroskopian jälkeen. Muistan todella
vahvasti sen tunnelman, mikä moottoritien reunalla seistessä vallitsi.
Katselimme pimeässä valtavia liekkejä ja olo oli lähes harras, tuntui kuin
ympärillä olisi vallinnut täysi hiljaisuus. Ajatukset olivat jotenkin sekavat,
päällimmäisenä kuitenkin se, että ei helvetti, joku meistä olisi voinut olla
tuolla sisällä. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan puhelut kotiin. Että kunnossa
ollaan, tiedotusvälineet kun olivat ehtineet julkaisemaan kuvia paikalta jo
ennen kuin pelastuslaitos oli ehtinyt lähellekään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Sammutustöihin meni jokunen
tunti. Yritimme soittaa bussin vuokraajalle mutta emme saaneet häntä kiinni.
Soittelin YO-Talon promoottorille ja yhdessä tuumin kaikkien kanssa juteltuani
päätimme, että jos vain saamme bussiin palaneet soittimet korvattua pikaisesti
uusilla, emme peru keikkaa. Kaikki olivat sitä mieltä, että vedetään.
Odotellessa omia kuulusteluvuorojamme ja meitä noutamaan tilattuja takseja arvioimme
vahingot. Onneksi iso osa kalustostamme oli kulkenut apujuhtana toimineen
Sprinterin kyydissä, joten rahkeet keikan toteuttamiseen oli olemassa. Osa
tavaroista, jotka olimme saaneet pelastettua bussin helmoista ennen liekkien
roihahtamista, lillui nyt kuitenkin sammutusvaahdossa ojanpohjalla rikkinäisinä
yhtä kaikki. Palon mukana meni suurin osa henkilökohtaisista tavaroista, mm. se
minun stetsonini. Ryhdyimme soittelemaan läpi tamperelaisia muusikoita ja
laittelemaan Facebookiin ilmoituksia, josko löytäisimme puuttuvat kamat keikan
toteuttamiseen ja päästessämme vihdoin useita tunteja myöhässä YO-Talolle,
paikalla odotti jo tukku rumpukapuloita ja paikallisen soitinliikkeen
toimittamia kitarankieliä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Koska olimme pahasti
aikataulusta jäljessä, ryhdyimme pikaisesti laittamaan kamoja kasaan illan
keikkaa varten ja vasta kun souncheck oli valmis, pääsimme hotellille
rauhoittumaan ja ensimmäistä kertaa oikeastaan miettimään kunnolla
tapahtunutta. Olo oli jotenkin epätodellinen. Että eihän tällaista oikeasti
käy. Samalla kaikki olivat tietenkin valtavan huojentuneita, ettei kellekään
käynyt mitään, ainoastaan kuljettajamme ja yksi basisteista joutuivat käymään
sairaalassa tarkistuttamassa itsensä hengitettyään savua. Kaikki olivat yhtä
mieltä siitä, että kuljettajamme oli päivän suurin sankari ja kovin jätkä
ikinä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Muistan kuinka makasimme
Omenahotellissa kolmen hengen huoneessa. Teki mieli ottaa nokoset mutta uni ei
tullut. Lattialla nukkunut laulajamme havahtui painajaisiin muutaman minuutin
välein. Teki mieli soittaa jollekin, en tiennyt kenelle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Juuri silloin, juuri siinä
Omenahotellin huoneessa tajusin, kuinka yksinäinen olin. Halusin soittaa
ex-vaimolle vaikka minulla oli tyttöystäväkin jossain. Kumpikaan ei kuitenkaan
olisi kotona minua odottamassa kun sinne vihdoin pääsisin. Olisin yksin. Olin
huonovointinen ja sen jälkeen hyvä olo ei palannut enää moneen vuoteen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Illan keikan tunnelma
loppuunmyydyllä YO-Talolla oli täysin maaginen. Joku ylimääräinen ruuvi oli
kaikilla kiristynyt ja sekä bändi että yleisö olivat jotenkin täydellisen elossa ja
siinä hetkessä. Luulen, että se keikka hitsasi meistä lopullisesti yhteen sen
Luokkaretken from hell, joka me olemme. Jotain muuta kuin pelkkiä ystäviä ja
kollegoita. Ja se on yksi sellaisista keikoista, jonka tulen muistamaan
loppuikäni. Kuten sen päivänkin.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial;"><a href="http://www.soberismia.fi/">www.soberismia.fi</a></span></div>
<!--EndFragment-->Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-72520125562773010712014-12-03T12:01:00.001+02:002014-12-03T12:01:24.194+02:00
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Template>Normal</o:Template>
<o:Revision>0</o:Revision>
<o:TotalTime>0</o:TotalTime>
<o:Pages>1</o:Pages>
<o:Words>698</o:Words>
<o:Characters>3979</o:Characters>
<o:Lines>33</o:Lines>
<o:Paragraphs>7</o:Paragraphs>
<o:CharactersWithSpaces>4886</o:CharactersWithSpaces>
<o:Version>11.1287</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotShowRevisions/>
<w:DoNotPrintRevisions/>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:UseMarginsForDrawingGridOrigin/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Viime torstaina istuin Café
Caruselissa hermostuneena. Olin etuajassa, niin kuin aina olen kun minua
jännittää. Sain puhelimeen tekstiviestin, että sori, olen muutaman minuutin
myöhässä ja jännitykseni kasvoi lisää. Hain santsikupin kahvia ajatellen, että samahan
se on kofeiiniövereistä täristä kun täristää muutenkin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Noin viikkoa aiemmin olin
viimein uskaltautunut lähettämään sähköpostia Suomen vuorikiipeilyn
ykkösnimelle Samuli Mansikalle. Ystäväni Mika, joka on töissä minua tässä
räpeltelevässä matkassani vuorille auttavassa ulkoiluliike Camussa, oli
kehottanut minua tekemään niin jo kuukautta aiemmin. Mikä oli tavannut
Mansikkaa ja kertonut tälle tarinastani ja suunnitelmistani Seven Summitsin
suhteen. Mansikka oli käskenyt laittamaan meiliä, josko tästä jotain
yhteistyökuvioiden mahdollisuuksia löytyisi. Kun viimein uskalsin postia
laittaa, sain vastauksen samana iltana. Tipahdin innostuksessani hieman
sohvalta. 250 päivää vuodessa matkustava Mansikka oli sattumoisin Suomessa,
asuu liki naapurissa ja sovimme tapaamisen Caruseliin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Toisen kahvikupin täristessä
käsissäni Samuli Mansikka saapui paikalle. Hän näytti... vuorikiipeilijältä.
Pitkä hyväkuntoinen mies, jonka huulet ovat rohtuneet ja jonka rasvaprosentti
on jotain nahkakotelon luokkaa. Samannäköinen kuin suurin osa oppaistamme
Elbrusilla. Hän hymyilee paljon puhuessaan ja näyttää vaaleassa tukassaan
lähinnä san diegolaiselta surffarilta. Kädenpuristus oli vahva, mutta niillä
käsillä onkin kiivetty Everestille pari kertaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ja aika monelle muulle vuorelle,
myös lähes kaikille niistä seitsemästä, joille itsekin tähtään. Tällä hetkellä
Mansikka tekee työkseen opastuksia mm. Aconcagualle ja Nepaliin ja siinä ohessa
kerää vyölleen maailman<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>14:ää yli
8000 metristä vuorta, joista huiputettuna taitaa olla jo yli puolet. Hän on
siis kaikilla tavoin kovin jätkä Suomessa, joka minulle mieleen tulee tällä
hetkellä. Siksi tapaamisemme oli minulle vähän kuin Kerry Kingin tapaaminen
vuonna 2006, Kerry King kun kuitenkin soittaa Slayerissa. Tänään en ole ihan varma
kumpi on kovempi, se että soittaa Slayerissa vai se, että on kiivennyt maailman
korkeimmat vuoret.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Sopiessamme kahvitteluja en
ollut itsekään ihan varma, että mitä oikeastaan tapaamiseltamme hain. Ajattelin
ehkä, että tässä on ainakin jätkä, joka osaa vastata kysymyksiini niin
tulevista kuudesta edessä olevasta Seven Summits -vuoresta kuin kiipeilystä
ylipäänsä. Kyselin vinkkejä, kokemuksia, muistoja, fiiliksiä, kyselin kaikesta
siitä, mikä minut on vuorihommiin vetänyt. Juttelimme vaaroista, Mansikka kertoi
omista kokemistaan uhkatilanteista ja niiden välttämisestä. Puhuimme
vuorikiipeilystä yleensä ja sen arvostuksesta ja asemasta urheilulajina
Suomessa, puhuimme treenistä ja valmistautumisen tärkeydestä. Mansikka kertoi
diggaavansa jutustani ja tarinastani, siitä, että en ole mikään kiipeilijä vaan
ihan tavallinen jantteri, jolla on tarina. Ja että se tarina on vienyt minut
vuorille. ”Joskus voi olla niin, että se yksi vuori riittää koukkuun
jäämiseen”, hän sanoi. Elbrus mielessäni nyökyttelin ja mietin, että voisi sitä
pahempiakin huumeita vetää kuin vähähappista ilmaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Parin tunnin tapaamisen
päätteeksi sain Mansikalta lainaan Seven Summits -kirjan, jota kahlasin läpi
koko viikonlopun. Ja aion kahlata seuraavankin, aion opetella sen ulkoa, niin
hyvä fiilis tästä kaikesta ja tuosta tapaamisesta jäi. Sovimme, että pidämme
yhteyttä ja kehittelemme mahdollisia yhteistyökuvioita eteenpäin,
suunnitelmissa on mm. kiivetä Aconcagualle samaa matkaa, mahdollisesti vuonna
2016, jos vain aikataulut kohtaavat ja sopiva ryhmä löytyy. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kotona Seven Summits -kirjaa
vilkuillessa lopulta ymmärsin mitä olin tapaamiselta ehkä ensisijaisesti
hakenut. Itseluottamusta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Samalla kun itse olen
intoillut, suunnitellut ja uhonnut uutta uraani vuorikiipeilijänä, on taustalla
kuitenkin ollut se pieni epävarmuus siitä, että onko tämä kaikki ihan oikeasti
mahdollista? Vaikka Elbrusilla jo päätin että on se, pieni pelko hiipii
kalsareihin aina välillä pimeinä iltoina. Sama epäusko minussakin välillä
vallitsee kuin niissä baaritiskien hahmoissa, jotka nauravat, että ei helvetti,
mitä se jätkä oikein kuvittelee.. Kun Samuli Mansikka, heti Kerry Kingistä
seuraava,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sanoo, että olet sinä,
totta kai olet ja totta kai pystyt, se luo uskoa. Ja antoi ehkä viimeisen
niitin sille, että nyt sitten mennään ihan oikeasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Se usko nimittäin on se,
mikä lopulta sinne ylös ja sieltä alas vie. Ei siitä nahkakotelon
rasvaprosentista tietenkään haittaa ole, mutta lopulta se on oma pää, jonka on
kestettävä, jos voittaa haluaa. Kuten Mansikka valtavan kahvikupin ääressä
hymyillen sanoi: ”mitä isompi vuori, sitä enemmän se on vain psyykestä kiinni
se huiputus.” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Silloin tiesin, että pystyn
tähän.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Samuli Mansikasta voi lukea
lisää osoitteessa www.samulimansikka.com.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-2848121294552068082014-11-27T12:38:00.001+02:002014-11-27T12:38:48.510+02:00
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Template>Normal</o:Template>
<o:Revision>0</o:Revision>
<o:TotalTime>0</o:TotalTime>
<o:Pages>1</o:Pages>
<o:Words>327</o:Words>
<o:Characters>1868</o:Characters>
<o:Lines>15</o:Lines>
<o:Paragraphs>3</o:Paragraphs>
<o:CharactersWithSpaces>2294</o:CharactersWithSpaces>
<o:Version>11.1287</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotShowRevisions/>
<w:DoNotPrintRevisions/>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:UseMarginsForDrawingGridOrigin/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kyllä minäkin, koska kaikki
muutkin!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Paitsi että minulla ei ole
oikeastaan mitään uutta sanottavaa tai näkökulmaa aiheeseen. Mutta koska tällä
blogilla on niin iso määrä lukijoita, ajattelin että jos yhteenkin
mielipiteeseen pystyn vaikuttamaan, se on jo voitto. Vielä isompi voitto se on,
jos se mielipide sattuu olemaan jonkun kantaansa empivän kansanedustajan, joka
työhuoneessaan pyörii huomista odotellessa eikä ehkä saa ensi yönä unta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Mutta koska mitään uutta
sanottavaa minulla ei ole ja olen oikeastaan sitä mieltä, että parhaiten
sukupuolineutraalia avioliittoa tukevat sitä eniten vastustavien argumentit,
haluan vain tässä jakaa vihtiläisen kristillisdemokraatin John Remeksen
Uusisuomi.fi:ssä eilen kirjoittaman blogin. Kas näin:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US" style="color: #171717; font-family: Helvetica; font-size: 15.0pt; mso-ansi-language: EN-US;"><i>Olemme samassa vaara tilanteessa kuin
talvisodan aikaan.</i></span><span lang="EN-US" style="color: #171717; font-family: Helvetica; font-size: 15.0pt; mso-ansi-language: EN-US;"> Kansamme
perusarvot halutaan romuttaa. Toiseksi järjen ääntä ei haluta kuunnella.
Lakialoite sukupuolineutraalista avioliittolaista on absurdi. Lakialoite, joka
sisältäisi samaasukupuolta olevien oikeuden avioliittoon ja adoptio oikeuden,
perustellaan tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla. Näistä asioista ei ole
todellakaan kysymys, vaikka niiden nojalla asiaa kiihkeästi halutaan esittää.
Kysymys on nimenomaan avioliitto käsityksen romuttamisesta miehen ja naisen
välillä. Toiseksi lapsen oikeus biologiseen isään ja äitiin hämärtyy ja
romuttuisi ko lain myötä. Pienen vähemmistön mukaanko pitäisi suuren
enemmistön mennä. <b>YLEN gallup osoitti selvästi, että yli 70% suomalaisista
on nykyisen lain kannalla.</b></span><span lang="EN-US" style="color: #171717; font-family: Helvetica; font-size: 15.0pt; mso-ansi-language: EN-US;"> "Tämän
pitäisi olla selvää tekstiä", kuten presidentti Kekkonen aikoinaan sanoi. <i>Nyt
kaikki järkevät kansanedustajat, ministerit ja kansalaiset Suomea pelastamaan
ja puolustamaan.</i></span><span lang="EN-US" style="color: #171717; font-family: Helvetica; font-size: 15.0pt; mso-ansi-language: EN-US;"> Voimme olla malli maa
maailmalla, joka ei kulje kaikkien hullujen virtausten mukaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Pastori Remeksen kirjoitusta
ei ole muokattu, mitään ei ole poistettu eikä lisätty.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Mikä tässä blogissa on
vialla? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ei, en tarkoita mitään
näistä:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">”vaara tilanteessa”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">”adoptio oikeuden”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">”avioliitto käsitys”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">”malli maa”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Aivan oikein: ei mikään!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ei, kyllä tässä nyt on
kerrattu rehellisesti ja avoimesti tärkeimmät järjelliset perusteet vastustaa
sukupuolineutraalia avioliittolakia; <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>talvisota, Kekkonen ja hullut virtaukset. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">”TÄMÄN PITÄISI OLLA SELVÄÄ
TEKSTIÄ!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Rakkaus voittaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--EndFragment-->Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-5671179384700510922014-11-25T11:43:00.001+02:002014-11-25T11:43:48.289+02:00
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Template>Normal</o:Template>
<o:Revision>0</o:Revision>
<o:TotalTime>0</o:TotalTime>
<o:Pages>1</o:Pages>
<o:Words>779</o:Words>
<o:Characters>4442</o:Characters>
<o:Lines>37</o:Lines>
<o:Paragraphs>8</o:Paragraphs>
<o:CharactersWithSpaces>5455</o:CharactersWithSpaces>
<o:Version>11.1287</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotShowRevisions/>
<w:DoNotPrintRevisions/>
<w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>0</w:DisplayHorizontalDrawingGridEvery>
<w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>0</w:DisplayVerticalDrawingGridEvery>
<w:UseMarginsForDrawingGridOrigin/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Minusta piti tulla
ammattisotilas. Pienestä pitäen ja Eiran puistojen poliisileikeistä lähtien se
oli haaveeni, juosta tuolla pitkin viidakoita tai metsiä rynnäkkökivääri
kädessä maastopukuun sonnustautuneena. En tiedä mikä siinä puoleensa veti, ehkä
se oli jotenkin miehekästä ja ajattelin sotilaita jollain tapaa nykyajan
ritareiksi, jotka puolustavat heikkoja ja ovat itse suunnattoman vahvoja. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Se haave murskautui
sananmukaisesti helmikuussa 1996 kaatuessani lumilaudalla Tähtitorninmäellä.
Ensimmäistä päivää uusi lauta allani arvioin vauhtini ja etenkin taitoni väärin
ja tippuessani korkkiruuvimaisesta 540-asteen pyörimisyrityksestä selkä edellä
hyppyrin alastulon kulmaan selkänikamani murtui ja painui noin 40 prosenttia
sisäänpäin. En tajunnut kipua koska ilmat olivat menneet pihalle niin pahasti,
että en saanut henkeä ja kun ystäväni otti minua kainaloista kiinni avatakseni
hengitystieni kuului rusahdus ja minulta lähti taju. Seuraavasta kahdesta
päivästä muistan ainoastaan, että iskin silmää hyvännäköiselle
ambulanssihoitsulle ja että olin morfiinipäissäni jättänyt tyttöystävän
puhelinvastaajaan 17 viestiä, kännykät kun eivät olleet vielä kovin yleisiä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Oli kuulemma suunnattomasta
tuurista kiinni, etten halvaantunut yhdeksännen nikaman kohdalta alaspäin. Jos
alastulossa olisi ollut pienikin jääkokkare siinä kohtaa mihin laskeuduin, en
todennäköisesti liikuttaisi mitään keskivartalosta alaspäin, koska sisään
painunut murtunut nikama olisi katkaissut liikenteen selkäytimestä. Olin siis
onnekas. Vähemmän onnekas olin kuitenkin vamman hoidossa. Ensimmäinen lääkäri
lupaili korsetteja ja fysioterapiaa, seuraava tuli, antoi vahvan lääkereseptin,
käski olla kumartumatta puoleen vuoteen ja lähetti kotiin. 16-vuotias ei
osannut kyseenalaistaa valkotakkisen miehen käskyä ja lopulta nikama luutui
”väärin” ja minulla on nyt sitten selkävika kannettavana loppuikäni. Se
oireilee välillä, mutta vähemmän nykyään kun olen tietoisesti alkanut
urheilemaan ja vahvistamaan lihaksia ongelmakohdan ympärillä. Jotain, mitä
olisin voinut alkaa tekemään jo kauan sitten, mutta silloin se ei kiinnostanut.
Silloin kiinnosti seuraavana listalla ollut haaveammatti, radiotoimittaja,
jonka oheistoiminta oli jotain ihan muuta kuin urheilua. Ja sitä kesti
seuraavat 15 vuotta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Radiotoimittajasta homma
eteni keikkamyyjäksi, promoottoriksi, yrittäjäksi, label manageriksi ja ties
miksi. Kaikki enemmän tai vähemmän sen sotilaan täysiä vastakohtia, joskin
äärimmäisen mukavia hommia nekin. Paitsi ehkä yrittäjyys siinä kohtaa, kun
laskuja oli pöydällä 50 000 eurolla ja tuloja tuhannella. Mutta siitäkin
lopulta selvittiin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ja nyt pitäisi sitten keksiä
se seuraava haaveammatti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tässä on tehokkaat 30 vuotta
vielä työuraa edessä. Tai no, todennäköisesti enemmänkin eläkeiän noston
ollessa vuosi toisensa perään hallitusten asialistoilla. Ja jotain sen ajan
pitäisi tehdä, koska vieläkään en ole löytänyt halukasta mesenaattia, joka
maksaisi minulle tämän blogin kirjoittamisesta ja vuorikiipeilystä, niistä
asioista mitä <i>oikeasti </i></span><span style="font-family: Arial;">haluaisin
tehdä. Ne kun nyt vain eivät satu olemaan varsinaisia ammatteja. Olisipa
helppoa, jos olisin sattunut soberismini myötä innostumaan päättömästi vaikka
koodauksesta tai lähihoitajuudesta sen sijaan, että rakastuin kymmeniä tuhansia
euroja ja tolkuttomasti aikaa vaativaan kevyeen ulkoiluharrastukseen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Joka tapauksessa, nyt
pitäisi siis keksiä, että mitä minä haluan tehdä isona. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Toistaiseksi minulla ei ole
hätää. Kirja myy koko ajan sen verran, ettei makkarakastike taloudesta lopu ja
luentokeikkojakin on luvassa maaliskuulle asti. Mikä antaa mahdollisuuden nyt
ihan oikeasti miettiä yllä olevaa kysymystä tulemisesta ja isoudesta. Että mitä
ihmettä minä haluan elämälläni vielä tehdä työn puolesta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Täytin viime viikolla
ensimmäistä kertaa työhakemuksia niin, että ihan oikeasti jouduin ajattelemaan,
että mitä minä haluan, mitä haen, mihin tähtään. Erinäisiä työpaikkoja on
tarjolla paljon, osa sivuaa niitä hommia joita olen tehnyt viimeiset 15 vuotta,
osalla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Päätin hakemuksia pläräillessäni,
että en aio hakea mitään työtä vain työn takia. Siis siksi, että jotain on
”pakko” tehdä. Koska tällä hetkellä ei ole. Päätin hakea ainoastaan sellaisiin
avoinna oleviin positioihin, joihin aidosti haluan ja joissa näen, että
viihtyisin. Ne vaihtelivat varastotyöntekijästä tapahtumatuotantoon ja luovaan
kirjoittamiseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Samalla, kuin
puolivahingossa työhakemuksia rustaillessani, hain Eerikkilän Urheiluopiston
luonto- ja eräopaskoulutukseen, johon olin törmännyt muutama kuukausi sitten
näitä samoja asioita pohtiessani. Se oli ajatuksissa sellainen puolihuolimaton
suunnitelma B, että jos sitä vaikka menisikin kouluun ja opiskelisi itselleen
pätevyyden ulkoiluun. Vuosi metsässä voisi tehdä varsin hyvää tähän väliin,
niin fyysisesti kuin etenkin psyykkisesti ja parasta tietenkin olisi, jos siitä
saisi jollain tapaa väännettyä vielä ammatinkin itselleen. Ei siinä, ettäkö
etelähelsinkiläisille luonto-oppaille liikaa markkinoita olisi, mutta ehkä
pätevöityminen alalle sen lisäksi, että varmasti auttaisi tulevien vuosien
vuorikoitosten kanssa, mahdollistaisi kuitenkin jollain tapaa työn ja
ulkoiluharrastuksen yhdistämisen tulevaisuudessa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Eilen soi puhelin.
Eerikkilän urheiluopisto kutsui haastatteluun. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Puolivahingossa tehdystä
suunnitelmasta B tuli juuri suunnitelma A. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--EndFragment-->Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-36947950189146016182014-11-18T11:59:00.001+02:002014-11-18T11:59:42.218+02:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Harjoitus tekee mestarin,
sanotaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">No, en minä mestaruudesta
tiedä, mutta ainakin se auttaa eteenpäin kehittämään mitä ikinä sitten onkaan
tekemässä. Minä kävin harjoittelemassa vuorten kiipeämistä Ranskassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Mercantourin luonnonpuisto
Ranskan ja Italian rajalla, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Nizzasta
on jäänyt Rivieran matkakohteiden seassa melko vähälle huomiolle. Lieneekö syy
siinä, että paikalle on hankalahko päästä ilman autoa tai siinä, että Cöte
D’Azurin seudulle tullaan enemmänkin aurinko ja meri mielessä, mutta tuntuu
siltä, ettei Mercantouria mainita alueen esittelyissä oikeastaan ollenkaan.
Lähes välimeren rantaan ulottuvat Meri-Alpit ovat siis usein lähinnä maisemissa
taustalle jäävä kaunis näky ”jossain tuolla” samalla, kun nenä kääntyy<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>enemmänkin Nizzan kiviseen
hiekkarantaan, Antibesin huvijahteihin tai vaikka Cannesin filmijuhlien
suuntaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vaan samoinhan se on ollut
aina ennen minullakin. Olen Nizzassa käynyt säännöllisesti yli 14 vuoden ajan
mutta vasta kesällä heränneen kiipeämisen himon myötä huomasin itsekin, että
tuossahan noita kukkuloita perkele nököttää. Meri-Alppien korkeus kumpuilee
parhaimmillaan kolmen tuhannen metrin molemmin puolin alueen korkeimpien
pisteiden ollessa Italian puolella 3297-metrinen Mont Argentera ja Ranskassa
3143-metrinen Cime Du Gélas.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jälkimmäinen oli kohteemme,
kun kello kuudelta aamulla herätti. Aamukahvi naamaan ja vuokra-auton keula
kohti Madonne de la Fenêtren vuorimajaa, jonne matkaa on Nizzan keskustasta
vain noin 70 kilometriä. Vaikka olisi onnistunut välttämään ranskalaisten
järjettömän huonosta viitoituksesta johtuvan moottoritiesekoilun, matkaa piti
lopulta taittaa silti yli kaksi tuntia reitin muuttuessa nopeasti pieneksi
kiemurtelevaksi vuoristotieksi, jolla keskivauhti pysytteli suunnilleen 40
kilometrin tuntivauhdissa. Upeat maisemat ja sympaattiset vuoristokylät
suorastaan kehottivat ajelemaan rauhassa ja nauttimaan näkymästä. Keli oli
lempeä kuten ennuste oli luvannut ja saapuessamme Madonne de la Fenêtren pihaan
1900 metriin aurinko paistoi jo täydellä tehollaan. Lämpötila lähtöpisteessä
oli muutaman asteen plussalla ja oikean varustuksen valinnan kanssa olikin
hankalaa, koska odotettavissa oli, että ylempänä pakastuu. Pääasia oli
kuitenkin, että viime päivät Rivieraa piinannut vimmainen tuuli oli viimein
laantunut, mikä helpottaisi oleellisesti nousua ja laskua. Edellisellä viikolla
Mercantour oli saanut yli 30 senttiä lunta ja seuraavana päivänä sitä oli
luvassa lisää, joten meille auennut sääikkuna ei olisi voinut olla parempi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Nousun alkupää oli
kivikkoista mutta selkeää polkua, joka ylitti välillä vuolaasti auringossa
virtaavia vuoristopuroja. Hapen vähyyden huomasi ainoastaan suunnilleen
ensimmäisen tunnin ajan, jonka jälkeen siihen tottui, ilmanpaine kun ei
oikeastaan oleellisesti ole matalampi vielä parin kilometrin korkeudessa. Rinne
ennen varsinaista lumirajaa oli täynnä vuorikauriita, jotka hyppelivät
näyttävän ketterästi jyrkissä kivikoissa välillä toisiaan jahdaten ja ihmisiä
ihmetellen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen
saavuimme lumirajalle. Hangessa kulki muutamat jalanjäljet ja koska askelet
suuntasivat kohti edessämme oikealla seissyttä Cime du Gélas’ta, päätimme
seurata niitä. Tiesin, että jonkun sata metriä korkeammalla sijaitsee Lac de
Fenestren pieni järvi ja samaan suuntaan jäljetkin kulkivat. Eteneminen oli
edelleen helpohkoa, lumi kantoi hyvin ja sää oli upea. Välillä piti muistaa
pysähtyä ja kääntää naama rinteestä kohti takana siintäviä upeita vuoria,
joiden välistä aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Jossain huippujen takana
aukeni välimeri.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Mitä ylemmäs nousimme, sitä
enemmän lumi kuitenkin lisääntyi ja noin 2300 metrissä sijaitsevan Lac de
Fenestren kohdalla muutamaa päivää aiemmin satanut hanki upotti jo koko ajan
enemmän. Seuraamamme jäljet kuuluivat valokuvaajalle, joka oli jäänyt järven
rantaan laitteistoaan virittelemään, joten tästä eteenpäin tie olisi tehtävä
itse. Pidimme juomatauon ja tutkimme reittiä edessämme. Muutama sata metriä
meistä ylempänä oli autioitunut myrskysuoja, jonka otimme tähtäimeemme sen
näyttäessä järkevältä paikalta pysähtyä lounaalle. Arvioimme nousun kestoksi
noin tunnin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Hangen raivaaminen oli
raskasta, lunta oli jo noin metri ja nousukulma muuttui välillä lähes
45-asteiseksi. Osa matkasta meni reisiin asti yltävässä nietoksessa
puuskuttaen, osa käytännössä nelinkontin lumessa ryömien, jotta sai pidettyä
painopisteen rinteessä kiinni. Takana alempana oli kiviä ja kallioita eikä
sinne tehnyt mieli horjahtaa. Välillä istahdimme syvään hankeen katsomaan
maisemia ja sopimaan, että ensi kerralla otetaan sitten lumikengät mukaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Olimme olleet vauhdin
suhteen liian optimistisia ja kun pari tuntia myöhemmin saavuimme
myrskysuojalle, olimme todella poikki. Samalla oli selvää, että ilman
lumikenkiä, hakkua ja cramp-oneja ei Cime de Gélas’n huipulle asti ollut
pääsyä, aika ei yksinkertaisesti riittäisi ja loppunousu ja sieltä lasku olisi
todennäköisesti varsin epäturvallista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Hitto. Jo toinen huiputuksen
epäonnistuminen viikon sisään, kun myös Kebnekaiselle nousu jäi olosuhteiden
pakosta kokeiluksi! Istuessamme lounaalla hieman alle kolmessa tuhannessa
metrissä en kuitenkaan jaksanut harmitella. Koska tärkeämpää kuin se huippu oli
kuitenkin tiedostaa se fakta, että tässä sitä istuskellaan vuorella
uskomattomassa maisemassa, parhaassa seurassa ja eletään tätä hetkeä. Ja se,
että taidot eivät vielä tässä vaiheessa riitä pidemmälle vaikka pitkälle on jo
tultu. Jokainen tällainen reissu valmentaisi seuraavaan ja joka kerta oppii
jotain uutta asiasta, jossa on kuitenkin vielä täysin noviisi. Tavoitteita
minulla on paljon ja jokainen nousu ja lasku, veivät ne sitten huipulle tai
eivät, antavat jotain lisää tuonne taskun pohjalle myöhemmin käytettäväksi.
Fiilis oli siis joka tapauksessa hyvä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Syötyämme alkoi keli
heiketä. Aurinko oli mennyt piiloon, tuuli yltyi ja yllättävä matalapaine toi
pilven kohdallemme. Myrskysuojan takana oli jonkun sata metriä kohoava harjanne
ja päätimme, että jotta nyt edes pienen loppunousun reissuun saisimme ennen
paluuta alas, kiipeämme sille. Jätimme varusteet suojalle ja lähdimme
kahlaamaan lumessa kohti kallioseinämää. Seinästä erottui selkeä reitti, jota
pitkin pääsisi kiipeämään ylös. Tai siltä se ainakin näytti alempaa katsottuna.
Lähdimme vähän turhan itsevarmoina kiipeämään kallionseinämää, mikä nopeasti
osoittautui melko typeräksi ideaksi. Seinä muuttui lähes pystysuoraksi
nousuksi, joka oli käytännössä kalliokiipeilyä noin 70-asteisessa kulmassa.
Jossain kohtaa tajusimme, että vaihtoehtoja ei ole, olimme nousseet jo sen
verran matkaa, että oli turvallisempaa nousta ylös asti kuin kääntyä alas.
Lähinnä siksi, että alas ei enää olisi päässyt ja vaihtoehtoja ei näin ollut.
Adrenaliini virtasi ja pieni pelko hiipi kalsareihin. Jos ylhäältä ei olisi
toista reittiä alas, olisimme kusessa.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Noin puolen tunnin pinnistämisen, haparoinnin ja pelonsekaisten
tunnelmien jälkeen pääsimme harjanteelle ja istuimme taas turvallisesti
lumessa. Katsoessamme alas juuri kiipeämäämme kalliota totesimme lähes yhteen
ääneen, että tämä oli muuten sitten tosi typerää ja valtava riski, jollaista ei
tässä vaiheessa harjoittelua pitäisi ottaa. Eikä oikeastaan missään vaiheessa,
jos tarkempia ollaan. Harjanteen laelta paljastui vielä seuraava kallio, joka
olisi pitänyt kiivetä jos olisi ylös asti halunnut päästä, mutta sydämen pamppaillessa
neljääsataa totesimme, että emme lähde enempää riskeeraamaan. Nyt oli
mieluummin aika etsiä turvallinen reitti alas, etenkin kun keli huononi koko
ajan ja muutaman tunnin takainen auringonpaiste oli vaihtunut jo kevyeksi
lumisateeksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Löysimme lumisen ja
loivemman reitin takaisin myrskysuojalle ja pääsimme noin vartissa alas
varusteidemme luo. Juomatauolla katselimme juuri kapuamaamme kalliota
alhaaltapäin ihmetellen, että miten ihmeessä edes olimme alun perin päättäneet
lähteä sitä kiipeämään. Taitaa olla niin, että näissä kiipeilyhommissa suurin
riski onkin juuri kiipeilijä itse ja se halu ja pakko päästä ylös. Siis juuri
se, jota ajattelin, että<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pystyn
hillitsemään riskien edessä. Tulipa otettua opetus siitäkin, ensi kerralla sitä
ehkä osaa kartoittaa omaa tyhmyyttäänkin järkevämmin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Aloitimme laskeutumisen
alas, koska tarkoitus oli päästä Madonne de la Fenêtrelle auton luo ennen
pimeän tuloa. Paluu oli onneksi hieman helpompi seuratessamme omia jälkiämme
metrin syvyisessä hangessa vaikka polvet ja nilkat kovilla olivatkin. Uupumus
alkoi painaa ja selässä matkannut rinkkakin tuntui monta kiloa aamua
painavammalta samalla, kun lumisade, joka alemmas mennessä muuttui vedeksi,
yltyi. Lopulta, noin kahdeksan tuntia lähtömme jälkeen, ilmestyi kukkuloiden
takaa tyhjänä oleva alppimaja, jonka pihassa uskollinen Toyota Yariksemme jo
väsyneitä kiipeilijöitä odotteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ajellessamme takaisin kohti
Nizzaa huomasin ajattelevani uupumuksesta, riskeistä, huonosta säkästä ja
typeristä päätöksistä huolimatta, että olin taas rakastunut vuoriin vähän
lisää.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-67762526055199062014-11-11T10:14:00.001+02:002014-11-11T10:14:45.822+02:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Reilu viikko lomaa takana ja
toinen viikko vielä edessä. Makoilen ranskalaisella sohvalla ja katselen ulos
sateista Rivieraa harmitellen, etten ottanut kunnollista sadetakkia mukaan
reissuun vaikka olinkin säätiedotuksen etukäteen tarkistanut. Toisaalta, tässä
sohvalla, johon neljäntoista vuoden aikana olen nukahtanut lähes joka kerta kun
olen siihen istunut, ei takkia tarvitse. Tässä mieltä ravitsee uuden Pink Floyd
-albumin lisäksi aamukahvi ja tieto siitä, ettei tästä tarvitse tuonne
sateeseen nousta jos ei halua. Ja sadesäänkin pitäisi kai loppua huomiseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vasta oikeastaan täällä
huomaan miten väsynyt olen ollutkaan. Ensimmäinen lomaviikko meni Kebnekaiselle
vaeltaessa ja reissun haavoja nuollessa. Matka oli onnistunut vaikka itse
kliimaksi jäikin olosuhteiden takia kokematta, mutta fyysisestä levosta se oli
kaukana ja päästyäni kotiin teki mieli nukkua päivätolkulla. Sunnuntaina
isänpäivää aloitellessani poikani sanoi, että saan päättää koko juhlapäivän
ohjelman itse ja<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mieleni teki vain
maata yhdessä sohvalla ja katsoa piirrettyjä. Nukahdin päiväunille jo ennen
lounasaikaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jotenkin sitä liian helposti
mieltää, että kun tekee työkseen asioita, joita rakastaa, niistä ei tarvitse
lomaa. Että kun harrastus ja intohimo on sellaisia, joilla itsensä samalla
elättää, ei ole oravanpyörää, josta pitäisi hypätä pois. Se on kaunis ajatus,
muttei toimi loputtomiin, koska kyllä kai jokainen tarvitsee tauon arjestaan,
oli se arki kuinka luksusta tahansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Viimeinen vuosi on minulla
mennyt ensin konkurssia vältelleen, sitten velkoja laskellen, toistaiseksi
viimeisiä keikkoja järjestellen, Elbrusia varten treenaten ja kirjaa ja tätä
blogia kirjoittaen. Kun keikat oli keikkailtu ja Elbrus kiivetty, alkoi kirjan
painokuntoon saattaminen, sen julkaisu, jakelu myynti ja markkinointi, jotka
ihan omasta valinnastani tein kaikki itse. Ja samaan aikaan takaraivossa painoi
ne konkurssikypsän firman siivittämät velat, jotka eivät antaneet minulle lupaa
pysähtyä kunnolla ja oli vain porskutettava eteenpäin. Vasta kun kämppä meni kaupaksi
muutama viikko sitten ja sain maksettua noin 80 000 eurolla laskuja, huomasin
olevani loman tarpeessa. Ehkä siksi, että nyt oli ensimmäinen hetki yli
vuoteen, kun annoin itselleni luvan niin edes ajatella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Syksyn mediamylläkkä kirjan
tiimoilta on ollut melko kiivas, olen tehnyt kymmeniä ja kymmeniä haastatteluja
soberismini tiimoilta. Samalla kun se on ollut mukavaa ja mielenkiintoista ja
huomion määrä on ollut lähes häkellyttävää, se on ollut myös henkisesti
rankkaa. Päivä toisensa perään olen joutunut haastattelujen yhteydessä käymään
läpi kaikkea tapahtunutta ja monia niitä asioita, joita mieluummin tänään en
enää ajattelisi vaan jatkaisin jo eteenpäin. Kirjan markkinointi on siis
aiheuttanut ilon ja ylpeyden ohella myös surua, ahdistusta ja väsymystä,
kaikista eniten jälkimmäistä, uupumusta siitä kun koko ajan mielen päällä on
viimeisten vuosien tapahtumat. Mutta ehkä koko Kalliosta kukkulalle -kirjan
julkaisu on minulle sitä, että nyt olen saanut ajatukseni ja mietteeni kansiin,
jotka voin kohta sulkea ja jatkaa taas johonkin muualle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ei pidä ymmärtää väärin:
Minä en valita. En ollenkaan. Itse olen kuoppani kaivanut ja ehdottomasti
halunnut sen myös julki tuoda, kirjaksi painaa ja medioissa siitä puhua.
Enemmän kuin väsyttävää, se on edelleen ollut antoisaa. Ja se valtava
palauteryöppy, jonka olen saanut viime kuukausina on ollut osoitus siitä, että
se on ollut oikea tapa toimia. Olen saanut satoja viestejä ihmisiltä, jotka
ovat tarinaani törmänneet tai kirjani lukeneet ja saaneet siitä jotain. Lohtua,
apua, kuka mitäkin. Niitä viestejä tulee edelleen lähes päivittäin, niissä
kerrotaan elämäntarinoita, niissä kiitetään ja niissä kehutaan. Ihan aidosti
olen ollut hämmentynyt<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja etenkin
otettu määrästä, joka palautetta tulee, koska en ollut osannut sellaiseen
varautua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Mutta nyt oli silti hyvä
aika lomalle. Kohta koittaa joulunalusaika ja silloin pitää käynnistää
kirjamarkkinoinnin seuraava vaihe ja yrittää saada painos myytyä loppuun.
Samalla luvassa on enemmän ja enemmän luentokeikkaa kirjan tiimoilta ja kaikkea
muuta pientä hässäkkää, joten olen iloinen, että ymmärsin pysähtyä hetkeksi
tähän väliin. Koska vaikka kuinka tällä hetkellä rakastankin sitä mitä teen ja
monella tapaa elän yhtä pientä kirjailijaunelmaa todeksi, mieleni ansaitsi
tämän pariviikkoisen levon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Viime viikolla se lepäsi
täydessä yksinäisyydessä Ruotsin tuntureilla lumimyrskyn paikoilleen
pakottamana, tällä viikolla tässä nizzalaisella sohvalla, johon aina nukahdan.
Ja kun tästä nousen koneeseen kohti kotia, uskoisin, että mielikin haluaa jo
päästä joulun kirjamarkkinoiden ja muiden hommien kimppuun aivan uudella
teholla. Siitä tietää, että loma on tullut tarpeeseen.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-56299339892024591342014-11-06T10:03:00.001+02:002014-11-06T10:03:15.128+02:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jotenkin ajatuksissani
”kaupunginhotelli” kuulostaa juhlavalta, sellaiselta kaupungin ykköspaikalta,
jossa järjestetään isoja juhlia ja johon vastanaineet vetäytyvät viettämään
hääyötään. Tornion kaupunginhotellissa oli siniset seinät ja käytävillä haisi joku
Old Spicen tapainen vanhemman väen partavesi. Se ei voinut olla kovin tuore
tuoksu, koska en usko että näillä käytävillä oli kukaan kävellyt sitten
80-luvun. Talon juhlavuus loisti poissaolollaan. Pahin pelkoni ei onneksi
kuitenkaan toteutunut, hotellin televisiosta löytyi kuin löytyikin
maksukanavat! Aikuisviihdettä oli saatava vaikka väsyttikin. Olin juuri ajanut
450 kilometriä Ruotsin Lapista Suomen puolelle ja Tornion Kaupunginhotelli oli
ensimmäinen löytämäni majoitus kaupungista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vain muutamaa päivää aiemmin
olin ajaa posotellut reilut 15 tuntia ja 1170 kilometriä Helsingistä Kiirunan
kupeessa sijaitsevaan Nikkaluoktaan, minne olin saapunut sunnuntaina
yhdentoista aikoihin illalla. Ajomatka oli pitkä kuin synti mutta sujui
leppoisasti aina siihen asti, kun autoni cd-soitin alkoi temppuilemaan ja
jouduin viettämään matkani ruotsalaisten radiokanavien armoilla. Löysin mm.
kanavan, josta tuli aplodeja aina kun sen käänsi päälle. Nimesin sen
”ruotsalaiseksi motivaatiokanavaksi”. Olin ehkä saapunut maahan missä ei
tarvitse taputtaa itseään olalle, voi vain kuunnella aplodit suoraan radiosta
aina tarvittaessa. Nikkaluoktassa oli pilkkopimeää ja viimeisen ihmisen olin
nähnyt 60 kilometriä aiemmin Kiirunasta harhautuvassa risteyksessä. Olin
todella ypöyksin. Saatuani auton tyhjälle parkkipaikalle tein leirin ja kävin
nukkumaan, ulkona oli muutama aste pakkasta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Maanantaina aamulla nousin
kilpaa auringon kanssa. Edessäni oli 19 kilometrin matka Kebnekaisen, Ruotsin
korkeimman vuoren juurelle, mistä tarkoituksenani olisi seuraavana päivänä
lähteä nousemaan kohti huippua. Selässä painoi 22 kiloinen rinkka, sää oli
kirkas ja lempeä ja laaksossa oli täydellisen tyyntä. Olin kuullut reitin
Kebnekaiselle olevan suhteellisen helppo ja motivaatio korkealla lähdin matkaan.
Edellisen illan pimeydessä ei ympärillä näkynyt kuin mustaa ja auringonnousun
paljastama upea tunturimaisema sai hymyn kasvoille. Löysin reitin lähtöpisteen,
hyvästelin autoni ja aloin laittaa vaelluskenkää toisen eteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ehkä ensimmäinen vinkki reissuni
mielekkyydestä olisi voinut olla se, että reitillä ei ollut yksiäkään
kengänjälkiä vaan raivasin hankea eteenpäin ensimmäisenä. Selvästi alueella ei
ollut ollut ketään vähään aikaan. Olin kuitenkin niin innoissani tulevista
päivistä, etten ajatellut asiaa sen enempää, nautin vain täydellisestä
yksinäisyydestä vuorten ympäröimänä. Jossain kohtaa polkua oli kaatunut puu,
joka oli katkennut noin metrin korkeudelta kuin puomiksi tieni eteen. Sitä
syvän hangen kautta kiertäessäni naureskelin, että ehkä joku on tarkoituksella
kaatanut koivun reitille kertoakseen, että tästä eteenpäin ei kannata jatkaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Polku Nikkaluoktasta
Kebnekaisen tunturiasemalle oli raskaampi kuin olin odottanut. Se näkyi välillä
hyvin, välillä sai jo vähän soveltaa, että mistäs kohtaa sitä joutuisi
painamaan eteenpäin. Aika ajoin eteen tulleet lumiset pitkospuut kuitenkin
toimivat hyvänä maamerkkinä siitä, että etenen oikeaan suuntaan. Sen lisäksi
seurasin etenemistäni puhelimestani GPS:n satelliittikuvan kautta. Vauhtini oli
hyvä, joskin ehkä hieman liian ripeä, energiaa olisi voinut yrittää mieluummin
säästellä kuin käyttää mahdollisimman nopeaan taivallukseen. Sään ollessa lähes
täydellinen en kuitenkaan halunnut jarrutella koska tiesin, että olosuhteet
voivat muuttua koska tahansa. Olin ennakkoon arvellut vauhdikseni noin 3-4
kilometriä tunnissa mutta reitin kunnon huonotessa mitä edemmäksi pääsin,
etenin todellisuudessa vain 2-3:n kilometrin tuntivauhtia. Paino selässä alkoi
tuntumaan sitä raskaammalta mitä pidemmälle pääsin ja mitä enemmän polku
muuttui haastavammaksi. Pidin taukoja noin kolmen vartin välein ja yritin
muistaa tankata nestettä paljon, asia joka Elbrusia huiputtaessa oli jäänyt
tekemättä ja joka tuntui kehossa vielä pitkään sen jälkeen. Löysin aurinkoisen
paikan lounaalle ja voin väittää, että nuudelit ja ruisleipä eivät ole koskaan
maistuneet niin hyvältä kuin erämaassa järjettömän upeissa maisemissa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Noin 12 kilometrin kohdalla
polkuun ilmestyi jalanjäljet. Karhu, ajattelin. Ahma, valisti puhelimitse
luontokuvaaja-ystäväni etelähelsinkiläistä city-vuorikiipeilijää. Huh.
Yläpuolellani liiteli kotka. Tai haukka. Tai joku lokki, en ole varma. Haluan
uskoa, että se oli kotka. Olin selkeästi tehnyt loukkauksen hänen ilmatilaansa
ja hän tuli tunnistuslennolle. Taivaalla liitelevä valtava lintu näytti
uljaalta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Pimeys alkoi laskeutua jo
kolmen aikaan oltuani liikkeellä noin seitsemän tuntia. Ajattelin kuitenkin
ehtiväni ennen täyttä pimeyttä tunturiasemalle, joten yritin kiristää tahtia.
Rinkka tuntui koko ajan vähän painavammalta. Läpi päivän valaissut aurinko,
joka ei kuitenkaan missään vaiheessa noussut vuorten takaa näkyville, hävisi
pilvien taakse ja alkoi hiljalleen sataa lunta. Aloin olla väsynyt. Välillä
luulin näkeväni jo tunturiaseman edessäni ja innostuin, kunnes tajusin
hämärässä tuijottavani vain kalliomuodostelmaa vuoren seinässä lumisateen
yltyessä. Lopulta, kun pimeys alkoi jo olla ylläni ja lumisade yltyi, jouduin
tunnustamaan, etten pääse määränpäähäni turvallisesti ja pysähdyin. Päätin
edetä enää sen verran, että löydän hyvän paikan leirille ja jäädä siihen yöksi,
olisihan se tunturiasema paikallaan huomennakin. Ikävä kyllä pysähtyminen
tekisi myös huiputuspäivästäni raskaamman, mutta se olisi seuraavan päivän
huoli, nyt olisi vain saatava nopeasti leiri pystyyn ennen kuin pimeys kätkee
reitin maastoon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Hetken taivalluksen jälkeen
löysin leirille paikan kahden kukkulan välisestä pienestä notkosta, jossa rinne
ei ollut jyrkkä ja jossa ympäröivät pensaikot ehkä vähän suojaisivat tuulelta.
Otsalamppu päässä aloin pikaisesti pystyttää telttaa ajatuksenani, että kunhan
leiri on kasassa, pääsen keittämään päivän ensimmäiset kahvini. Majoitukseni
oli harjakorkeudessa viidessä minuutissa, missä ajassa vieressä odottava
rinkkani oli jo peittynyt täysin lumeen sateen yltyessä. Jonkun kilometrin
päässä pauhaavan kosken ääni taustalla oli vakuuttava. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Päästyäni telttaan ja
saatuani varusteet sisään tuo kosken jylinä yltyi. Sen ääni kuulosti yhtäkkiä
kymmenkertaiselta muutamaa hetkeä aiempaan verrattuna, ihan siltä kuin joku
olisi kääntänyt hanat täysille auki. En edes ehtinyt ihmettelemään yllättävää
volyymin nousua, kun ensimmäinen tuulenpuuska puhalsi kohdalle. Se painoi
telttani katon alas ja sinkosi ilmeisesti alun perin huonosti kiristämäni
köydet irti. Meteli oli huumaava. Ensin luulin, että luontokuvaaja-ystäväni oli
ollut väärässä ja majoitukseni katolla makaa nyt se karhu, en nimittäin ollut
koskaan nähnyt tuulen painavan kattoa ja alumiinikaaria täysin alas.
Puhalluksen voima oli valtava. Pelästyin ensimmäistä puuskaa pahasti ja aloin
miettimään vaihtoehtojani. Seuraavan, vielä kovemman puuskan, joka muuttui
äkkiä koko ajan samalla voimalla puhaltavaksi tuuleksi, kohdalla tajusin, että
vaihtoehtoja on tasan yksi: koteloitua makuupussiin teltan pohjalle ja pysyä paikallaan.
Ulkona tuuli parikymmentä metriä sekunnissa ja lunta ja jäätä piiskasi
vaakasuorassa lämpötilan tippuessa koko ajan kylmemmäksi. Päivän muutama lempeä
pakkasaste oli tippunut nyt neljääntoista. Tuulen puhallettua kiristysköyteni
irti pakkauduin telttani oikeaan reunaan estääkseni sen reunojen nousun,
jolloin tuuli pääsisi pohjan alle. Selvää oli, että en voisi sijoiltani poistua
tai koko leirini lentäisi taivaan tuuliin. Kahvikuppi tai iltaruoka jäi
haaveeksi. Onneksi olin sen verran nestevajauksissa päivän rääkistä, että
kusihätä hävisi pelkällä ajatuksen voimalla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Maatessani päätä myöten
makuupussissani teltan normaalisti puolentoista metrin korkeudessa oleva katto
kiinni naamassani olo oli omituinen. Tiesin olevani turvassa niin kauan kun telttani
kestää mutta silti luonnon järjestämä näytös pelotti. Entä jos jotain tapahtuu?
Jos telttani hajoaa? Olen yksin erämaassa, viimeisen ihmisen olen nähnyt yli 80
kilometriä sitten. Pääsenkö takaisin autolle jos pakkotilanne tulee? Vai
soitanko apua? Missä se ahma on?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Lähetin sovitusti isälleni
tarkat koordinaatit sijainnistani ja olin iloinen, että puhelin toimi.
Varavirtaa riitti ja yhteys kotiin oli olemassa. Päivittelin tilannetta
Facebookiin kaverin nauraessa ”nykyajan vuorikiipeilijöiden some-olkapäälle”,
että kuinka ”ennen kiipeilijät joutuivat vain rukoilemaan”. Itse olin iloinen,
että yhteys oli, se antoi tarvittaessa jotain mihin keskittyä ja kevensi
tunnelmaa, joka muuten oli käymässä raskaaksi. Välillä tyydyin vain makaamaan
ja kuuntelemaan myrskyä, välillä jouduin pitämään kaksin käsin kiinni teltan
tukikaaresta, ettei se vääntyisi poikki. Äitiä oli ikävä oikeastaan koko ajan.
Pojalleni lähetin tekstiviestin, että kaikki on täällä hyvin vaikka samalla
mietin, että missähän on lähin laskeutumispaikka helikopterille, jos joudun
apua soittamaan. Jos olin lähtenyt etsimään yksinäisyyttä, sitä todella sain.
En nimittäin usko, että ihminen voi enempää yksin olla, kuin vuorella keskellä
talvimyrskyä pakotettuna paikalleen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jossain vaiheessa tuuli tyyntyi
hetkeksi ja riskin uhalla sinkosin otsalamppu päässä ulos laittamaan teltan
kiristykset kuntoon ja varmistamaan narut uusiksi. Ja onneksi sinkosin, se
takasi minulle turvallisen yön. Seuraavat kymmenen tuntia nukuin pienissä
pätkissä toivoen, että aamulla näyttää paremmalta. Haaveilin kahvikupista,
oraaliseksistä ja BigMacista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Puoli seitsemän aikaan
tiistaina nousin ylös. Tuuli oli hieman tyyntynyt ja uskalsin jo vilkaista
ulos. Aurinko teki hidasta nousuaan jossain Suomen suunnalla ja pakkasta oli
edelleen lähes parikymmentä astetta. Makialta matkaani saamalleni untuvatakille
tulisi käyttöä. Tuuli oli puhaltanut maaston varsin erinäköiseksi kuin miltä se
eilen taivaltaessani näytti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Oli aika tehdä
riskianalyysi. Olin yksin tunturissa ja tunnistin kokemattomuuteni
ääriolosuhteissa. Nyt ei oltu armeijan talvileirillä, missä näennäisen
rankkuuden turvana olisi lämmitetty upseerien puolijoukkueteltta jossain parin
sadan metrin päässä piilossa. Olin nukkunut huonosti ja tankkaamisestani
huolimatta kärsin jonkinlaista nestehukkaa jäätyäni jumiin paikalleni ilman,
että pääsin keittämään lumesta lisää juomavettä. Myöskään ruokaa en ollut
pystynyt tekemään myrskyn silmässä ja olin käytännössä elänyt suklaalla ja
muutamalla ruisleivän palalla viimeiset 15 tuntia. Edessäni olisi vielä 1500
metrin nousu vertikaalisuunnassa ja noin 13 kilometriä taivallusta huipulle
mistä pitäisi päästä alaskin. Mikä ei onnistuisi jos myrsky nousisi uudelleen.
Lisäksi tuulesta pakkautunut lumi oli piilottanut reittini alleen tehden siitä
sekä vaikeammin huomattavan että raskaammin kuljettavan. Lisäksi olin
henkisesti ja fyysisesti aika poikki edellispäivän vaelluksesta ja yön
koettelemuksista, niinpä en nähnyt mitään mahdollisuutta jatkaa turvallisesti,
riski olisi yksinkertaisesti liian suuri. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Harmitellen mutta tietoisena
ratkaisun järkevyydestä, rupesin pakkaamaan leiriäni auringon noustessa
tietäen, että paluumatka on pitkä ja todennäköisesti raskaampi kuin edellinen
päivä sääolosuhteiden muututtua. Autolle oli päästävä ennen auringonlaskua
joten jälleen jäi aamukahvit keittämättä. Suunnittelin pysähtyväni noin viiden
kilometrin päässä näkemälleni laavun tapaiselle kahville. Siihen päästessäni
olin jo niin poikki, etten jaksanut kaivaa Trangiaa esille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Paluumatka oli haastava.
Pakkanen oli kireää ja tuuli puhalsi naamaan. Eilisen lähes nuoskainen lumi oli
jäätynyt ja askeleitaan sai varoa, etenkin kapeilla pitkospuupätkillä, joiden
sivuilla oli jokia ja ilkeän näköisiä kivikoita. Samalla myrsky oli pakannut
lunta isoiksi nietoksiksi ja välillä sai rämpiä polvia myöten hangessa sauvat
kainaloissa. Ei paljoa enää ahman jälkiä näkynyt. Kuuntelin musiikkia
pitääkseni tahdin yllä ja etenin kymmenen-biisiä-ja-tauko -säännöllä kiroillen
soittolistallani olleita yli kymmenminuuttisia Moonsorrown biisejä. Täytin
juomapullojani suoraan vuoristopuroista ja join raikkainta koskaan maistamaani
vettä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Lounastauolla poltin
kieleni ahnehtiessani ensimmäistä kunnollista ateriaa vuorokauteen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Lähestyessäni taas
Nikkaluoktaa fyysisesti jo täysin romuna mietin, että onneksi oli järki päässä.
Tässä kunnossa ja näissä olosuhteissa en olisi koskaan päässyt huipulle tai
ainakaan sieltä alas. Jos en olisi kääntynyt takaisin, olisi reissu voinut olla
kohtalokas kun se nyt oli ainoastaan opettavainen. Saapuessani taas reitille
kaatuneen puun luo mietin, että olisi vain pitänyt uskoa vinkkiä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">En usko että olen koskaan
ollut niin onnellinen nähdessäni autoa kuin saapuessani yhdeksän tunnin
vaelluksen päätteeksi parkkipaikalle, mistä olin puolitoista vuorokautta
aiemmin lähtenyt. Kello oli neljä, minua väsytti, itketti ja harmitti mutta
samalla olo oli helpottunut. Päätin lähteä vielä ajamaan Suomeen päin, jotta
seuraavan päivän matka kotiin ei olisi niin tuhottoman pitkä. Ja koska
Kiirunaan oli matkaa ainoastaan 63 kilometriä ja siellä saisin ensimmäisen
kahvini kahteen päivään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Se kahvi maistui hyvältä. Se
oli bensa-aseman konekahvi mutta ah niin täydellinen. Matkalla kuuntelin taas
ruotsalaista motivaatiokanavaa ja mietin miten hienoa olisi, jos autoon saisi
lisäosana musiikin tahdissa viuhuvat tuulilasinpyyhkijät.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Lopulta, reilun viiden
tunnin ajomatkan, 38 kilometrin sauvakävelylenkin ja elämäni ensimmäisen
tunturimyrskyn jälkeen nukahdin partavedelle haisevassa Tornion
Kaupunginhotellissa kesken pornoleffan ensimmäisen kohtauksen.</span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-80992462458696604942014-10-30T12:14:00.001+02:002014-10-30T12:14:10.875+02:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">17 astetta pakkasta, ei
tuulta nimeksikään. Pilvistä mutta ei lumisadetta. Edellisenä päivänä 4-5
senttiä lunta. Näin lupailee pohjoismaiden paras sääpalvelu Yr.no tiistaille
Kebnekaisen huipuille, samalle päivälle, jolloin tavoitteena olisi kohde saavuttaa.
Lähtöpisteessäni Nikkaluoktalla, noin 35 kilometriä kauempana ja pari
kilometriä huippua alempana, tarjolla on muutama pakkasaste, ohut lumipeite ja
pilviä, jotka ainakin maanantaina tiputtavat jonkin verran lunta matkalleni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tällaisilla säätiedoilla matkaan.
Sunnuntaina aamulla lähden ajamaan kohti Kiirunaa ja siitä noin 60 kilometriä
eteenpäin Nikkaluoktaan, joka on lähin piste Ruotsin korkeimmasta vuoresta
mihin autolla pääsee. Matkaa kertyy Google Mapsin mukaan noin 1156 kilometriä,
eli ensin Ouluun ja siitä toinen mokoma vielä eteenpäin. Pyrin pääsemään
matkaan heti aamusta ja näin hyödyntämään valoisan ajan joka minuutin ajaessa.
Heinolasta kahvit ja siitä lounaalle Pihtiputaan Takkatupaan, joka on Suomen
paras tienvarsiruokapaikka. Jos et ole kokeillut, suosittelen, takkatuvan
marttojen ruokapatojen ääreen kannattaa ajella nimittäin kauempaakin. Syödessä
kannattaa tutustua myös talon vieraskirjaan, johon lähes jokainen Suomessa
koskaan kiertänyt bändi on laittanut terveisensä syötyään noutopöydän kotiruoat.
Aika hyvin on Eppu Normaalista Lakupaaviin kaikille ruoka maittanut.
Keikkabussien kuskit saavat Takkatuvasta kahvit ilmaiseksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kaiken mennessä hyvin olen
sunnuntaina illalla perillä Nikkaluoktassa, ehkä joskus kahdeksan jälkeen,
kymmeneen mennessä. Luultavasti kuitenkin jo sen veran uupuneena ajosta, että
suunnitelman mukaan leiriydyn yöksi ja aloitan matkani jalan kohti Kebneä vasta
maanantaina aamulla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Maanantaiksi lupailevat
juuri sitä lumisadetta, piru vie. No, tuulta ei pitäisi olla, joten eiköhän
tuosta selvitä ilman pahempaa kiroilua. 19 kilometrin päässä Nikkaluoktasta
sijaitsee Kebnekaisen fjällstation eli tunturiasema, joka useimmille toimii
lähtöpisteenä itse vuorelle nousuun. Tunturiasema on kuitenkin kiinni tähän
aikaan vuodesta, joten sen palvelut jää ikävä kyllä käyttämättä. Asemalta noin
12 kilometriä eteenpäin ja 1,5 kilometrä ylöspäin on matkani pääkohde. Jos
maanantaina jaksan, jatkan fjällstationilta vielä 5-6 kilometriä eteenpäin
kaksihuippuisen Kebnen huippujen väliseen satulaan, missä pitäisi olla hyvä
paikka tehdä leiri. Tämä helpottaisi seuraavan päivän huiputusta merkittävästi,
koska matka raskautuu sitä mukaa kun nousu jyrkkenee. Eikä pidä unohtaa, että
kannan selässäni rinkkaa, jonka painoksi olen arvioinut<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>noin 15 kiloa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jos tiistaina herään jo
satulan laaksosta, voin taputella itseäni olkapäälle. Siitä mahdollisimman
aikaisin aamulla aion suunnata kamat selässä kohti huippua. Kebnekaiselle menee
kaksi yleistä reittiä, östra leden ja västra leden, idästä ja lännestä. Itäinen
reitti on huomattavasti vaativampi ja sitä ei suositella lähdettävän kapuamaan
ilman opasta. Reitti on lyhyempi kuin läntiseltä puolelta mennessä, mutta
samalla jyrkempi ja loppunousu tehdään jäätikköä pitkin. Jäätikköä, jonka
alapäässä menehtyi kaksi suomalaista kiipeilijää vuonna 2010 ja joka on
muillekin, myös kokeneille kiipeilijöille, ollut kohtalokas. Niinpä minun
taidoillani ei taida olla vielä mitään asiaa tuolle puolen kukkulaa. Västra
leden on helpompi, lähinnä jyrkkää nousua tekevä haikki, jossa ainoastaan
viimeiset muutama sata metriä korkeussuuntaan ovat isomman työn takana. Tätä
ennen pitäisi vastaan rinteessä tulla Kebnekaisen toppstugan, puumökki vuoren
laella, mihin voi jo jättää rinkan ennen lopullista huiputusta. Kaiken mennessä
putkeen näkisin olevani Ruotsin korkeimmassa pisteessä tiistaina puolen päivän
jälkeen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Huipulla tuskin ehtii liikaa
tuuletella, sillä valoisaa aikaa tähän aikaan pohjoisessa ei kovin kauaa
piisaa. Summitin jälkeen tavoitteena on palata vielä 12 kilometriä takaisin
fjällstationille asti ja viime kerrasta viisastuneena tiedän, että paluumatka
vie enemmän aikaa. Elbrusin huiputuksen jälkeiset tuskan ja kauhun tunnit
mielessäni tiedän nyt, että juhlimiset pitää jättää vasta siihen, kun leiriin
ja yösijaan asti pääsee. Kunhan fjällstationin taas tavoitan, aion juhlia
paistamalla lättyjä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Keskiviikkona edessä on
vielä 19 kilometrin vaellus takaisin Nikkaluoktaan autolle, joka toivottavasti
on vielä paikoillaan odottamassa lähes 1200 kilometrin siivua takaisin
Helsinkiin. Kotona aion olla torstai-ltaan mennessä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Varusteet on tsekattu ja
pakattu, persposket ovat täynnä Bepanthenia ja olen valmis. Kiipeily- ja
ulkoiluliike Camussa, joka minua on kovasti tukenut ja auttanut alkuun uudessa
rakkaudessani (siis kiipeilyssä, ei tuossa naisessa), sanoivat, että kyllä sä
olet tyhmä jätkä kun tähän aikaan vuodesta lähdet. Ehkä niin, mutta eiköhän
nämä ole juuri niitä typeryyksiä, mitä voi sitten kiikustuolissa joku päivä
muistella. Lupasin laittaa tekstiviestin huipulta. Ja olla varovainen.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-54795498365222829822014-10-27T09:28:00.001+02:002014-10-27T09:28:47.138+02:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Olen viime viikkoina ollut
tolkuttoman väsynyt. Aamuisin väsyttää, iltaisin väsyttää, saatan nukkua usean
tunnin päiväunia ja siltikin väsyttää. Huomaan olevani uupunut välillä
pienempienkin asioiden edessä ja joidenkin arkistenkin asioiden hoito on ollut kauhean
työn takana. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Aloin jäljittää oloani,
koska se ei ole ollut ihan normaali. Eikä välttämättä kovin lupaavakaan
miettien taustaani. Olen kuitenkin viime vuosien aikana oppinut ja löytänyt
aika hyvät työkalut fiilisten tunnistamiseen ja niiden hoitamiseen, jo
käytännön kautta osaan nykyään huomata, jos kaikki ei ole ihan kohdallaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tulin tulokseen, että
tarvitsen lomaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">En ole lomaillut käytännössä
kunnolla yli vuoteen ja samaan aikaan on ollut kaikennäköistä myllerrystä
päällä. Ensin hoidettiin masennuksen rippeitä. Sitten suunnittelin kirjan,
jonka päätin tehdä omakustanteena itse. Siinä välissä treenasin ja kiipesin
yhden vuoren, jonka jälkeen piti toteuttaa se kirja. Painosta tullut tuote
kädessä piti vielä myydä ja markkinoidakin se samalla, kun yritti ymmärtää mitä
omassa päässä tapahtui sen kiipeilyreissun jäljiltä. Jos vaikka en fyysistä
työtä ole tehnyt sitä kiipeilyä lukuun ottamatta, pääni on käynyt aika kovilla
kierroksilla läpi koko kevään, kesän ja tämän syksyn. Edeltävistä vuosista puhumattakaan.
Tähän kun on sitten ynnännyt vielä kaiken maailman firma- ja työkuviot ja muut
elämän ihmetykset, onko se nyt sitten ihme, että sitä on vähän uupunut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Se, miksi uupumus on iskenyt
juuri nyt mietitytti. Kunnes tajusin, että kaiken tämän ajan ja tämän vuoden
suurin stressin aihe on ollut rahatilanteeni ja ne velat, jotka ovat
jomottaneet takaraivossa koko ajan. Joka ikinen vapaapäivä, joka ikinen
kesäinen hetki taustalla piili ajatus valtavasta velkataakasta, joka samalla
kun ahdisti, piti varpaillaan. Se ei ikään kuin antanut minulle lupaa pysähtyä
hetkeksikään, koska lorvimalla ei raha-asioita voi hoitaa. Tuntui, että
velkojien suurennuslasi seurasi minua joka hetki ja jos olisin lomaillut, se
olisi polttanut minut heti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Rahastressi, kuten aiemmin
kirjoitinkin, laukesi viimein muutama viikko sitten kun sain huhtikuusta
lähtien myynnissä olleen asuntoni viimein kaupaksi. Kaupat tehtiin viime
viikolla ja velkojen maksu alkaa tänään kauppasumman saapuessa tililleni.
Samalla ensimmäistä kertaa vuoteen pystyn hengittämään tasaisesti. Se on myös
aiheuttanut sen, että vihdoin pääkoppani on antanut itselleen luvan pysähtyä ja
ottaa happea. Ja se pysähdys on alkanut purkautua uupumuksena. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">On siispä reagoinnin paikka!
Se on hyvä fiilis, kun huomaa tunnistavansa olonsa ja osaa siihen tarttua. Nämä
ovat niitä hetkiä, jotka muistuttavat siitä kuinka pitkälle sitä onkaan tullut
niistä ajoista, kun reagoi ajatuksiinsa ryyppäämällä lisää tai paiskomalla
kiviä ikkunoihin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Nyt päätin ottaa muutaman
viikon lomaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kun velat on kuitattu, joku
satanen tuonne tilille kai jää ja yritin miettiä niille parasta mahdollista
käyttötarkoitusta. Pohdin viime viikolla, että mikä olisi se yksi asia, mistä
eniten tällä hetkellä nauttisin, se paras henkinen pääoma johon juuri tänään
haluaisin sijoittaa. Päädyin vuorille. Tai no, tuntureille. Ulos. Luontoon.
Maisemiin. Vittumaisiin olosuhteisiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Lähden ensi sunnuntai-aamuna
ajelemaan kevyen 1156 kilometrin siivun kohti Nikkaluoktaa, missä Kebnekaisen,
Ruotsin korkeimman vuoren, lähin parkkipaikka sijaitsee. Tarkoitus olisi olla
perillä iltaan mennessä. Parkkipaikalta noin 35 kilometrin päässä ja 2099
metrin korkeudessa siintää läntisen naapurimme korkein piste ja sinne minä
ajattelin itsekseni seuraavina päivinä taivaltaa. Ja toivottavasti takaisinkin
vielä. En usko, että on parempaa tapaa nujertaa uupumus ja stressi kuin tämä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Eilen illalla intoa puhkuen
varustelistaa kasatessani muistelin Elbrusin matkaa ja sitä fiilistä, mikä
kesällä lähtiessä oli ja mikä siellä vuorella syntyi, sitä kaikkea mitä se yksi
matka minussa teki ja mitä se antoi. Tulin siihen tulokseen, että yksittäisten
fiilisten ja kokemusten lisäksi parasta tässä kaikessa, viime vuosissa,
sairastumisessa, siitä selviämisessä ja tässä hetkessä on se, että olen löytänyt
sisältäni halun lähteä ja kiivetä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ruotsin lappi, ole minulle
armollinen.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-20971343316632419942014-10-19T20:39:00.001+03:002014-10-19T20:39:58.546+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ensimmäinen työpaikkani oli
surffi- ja lumilautaliike Take Off Töölössä. Olin siellä koulun pariviikkoisen
TET-jakson joskus ysiluokalla ja sen pohjalta menin seuraavana kesänä
kuukaudeksi taloon kesätöihin. Asiakkaita ei juuri ollut ja päivät menivät lähinnä
graffiteja paperille piirrellessä ja röökiä oven edessä poltellessa, mistä
omistajat löivät minulle suoraan kassasta sata markkaa per päivä palkkaa. Ei
ihme, että paikka meni konkurssiin melko pian.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Niin meni joitain vuosia
myöhemmin myös surffikauppa Pulp, mikä oli seuraava työpaikkani ja oikeastaan
ensimmäinen oikea työ jota tein. Tällä kertaa oli välillä jo asiakkaitakin,
parhaiten rahaa tuli venäläisiltä, jotka tulivat tasaisin väliajoin Helsinkiin
ja ostivat puoli kauppaa tyhjäksi, veikkasimme että vain myydäkseen kamat
parempaan hintaan itärajan tuolla puolen, missä ei siihen aikaan pahemmin
lumilautakauppoja omasta takaa ollut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Urani Pulpissa ja
lumilautahommissa katkesi vuonna 2000, kun sain kovasti haaveilemani
työharjoittelupaikan Radio Citylta. Olin uneksinut työstä radiossa lähes koko
pienen ikäni ja lähetellyt hakemuksia ympäri Suomen radiokenttää siinä
toivossa, että joku uskaltaisi ottaa innokkaan mutta kokemattoman tyypin
töihin. Ei uskaltanut. Kunnes päätin, että kerran vielä laitan viestiä
suosikkikanavani ohjelmapäällikkö Jone Nikulalle yrittäen hieman erilaista
lähestymistapaa kuin aiemmissa hakemuksissani. Selitin sähköpostin verran
jotain jargonia siitä, kuinka joskus meinasin tykätä teknosta mutta en onneksi
retkahtanut ja kuinka osaan soittaa sähkökitaralla Metallican Onen soolon
huonosti. Jone vastasi lähes saman tien, että ”jumalauta mikä hakemus, tulepas
käymään.” Tein työtä käskettyä ja jäin seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Aluksi keittelin kahvia
kaikille kovasti fanittamilleni radiojuontajille, kuten Ari Taposelle ja Anna
Laineelle ja tietenkin Jonelle itselleen. Jone otti välillä päiväunia niin,
että laittoi Slayerin soimaan täysilä huoneessaan ja nukahti tuoliinsa, minua
nauratti. Pikkuhiljaa aloin saamaan lisää hommia, pieniä reportaaseja,
haastatteluja ja sen sellaisia. Lopulta pääsin tuuraamaan Harri Niemeä
viikonloppulähetykseen Harrin ollessa keikkareissulla Arto Munan kanssa ja
unelmani oli täyttynyt. Olin 21-vuotias ja tein radio-ohjelmaa Radio Citylla.
Harjoitteluni päätyttyä Jone löi käteeni työsopimuksen ja seuraavina vuosina
tein lähes jokaista mahdollista ohjelmapaikkaa aamusta iltaan, satoja
haastatteluja Paul McCartneysta Kerry Kingiin ja yli 5000 tuntia suoraa
lähetystä ensin paikallisesti ja lopulta valtakunnallisilla taajuuksilla. Olen
aina sanonut, että Radio City oli minun yliopistoni ja korkeakouluni samalla,
kun muut ystäväni opiskelivat itsestään ties mitä fyysikoita ja ekonomeja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Lopetin radiossa vuonna 2005
omasta tahdostani ajatellen, että olisi ehkä aika tehdä jotain muuta. Jäin
kuitenkin freelanceriksi samalla kun perustin ensimmäisen oman yritykseni jonka
tarkoitus oli tehdä albumi- ja musiikkipromootiota avun tarpeessa oleville
yhtyeille ja levy-yhtiöille. Ensimmäinen oma promootiocaseni oli Ancara-yhtyeen
debyttialbumi, joka nousi ilmestyessään albumilistan sijalle 26. Siihen aikaan
listasijoituksilla oli vielä merkitystä ja sija 26 tarkoitti jopa jonkinlaista
myyntiä kaupoista ulos. Olin taas onneni kukkuloilla ja näin silmissäni vuoden
tiedottaja -titteleitä ja glooriaa Musiikki & Median Industry Awardseissa,
koska pidin itseäni maailman kovimpana jätkänä. No, palkintokaappi ei
karttunut, mutta yhtenä harmaana kevätpäivänä soi puhelin kesken päiväunieni.
Vastatessani unisena pirinään, luurin toisessa päässä oli Elina Orma
Welldonelta, Suomen sen ajan suurimmasta ohjelmatoimistosta, joka kysyi, että
tulisinko heille töihin. Vastasin suunnilleen, että
”Mmitäköhähtotamänukun...mitä?” mutta jotenkin onnistuin sopimaan tulevani
seuraavana päivänä käymään. Menin ja minut vastaanotti Orman lisäksi toinen
agentti, Juha Juoni, sekä Welldonen omistajaperustaja Risto Juvonen. Juvonen
oli, ja on, arvostettu mies musiikkialalla, Suomen suurin promoottori ja mies
Metallican ja Madonnan takaa. Hänen työhaastattelunsa sisälsi kysymykset ”Sä
oot tehny jotain radioo vai?” sekä ”Ai joku pari tonnii kuussa vai?” ja sain
paikan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Huvittavana yksityiskohtana
myöhempiä aikoja ajatellen muistan ihmetelleeni miksi Welldonella, josta tuli
sittemmin Live Nation Finland emoyhtiönsä mukaan, oli tosi paljon absolutisteja
töissä. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että absolutistin ja alkoholistin raja
on veteen piirretty.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Live Nationilla kauppasin
hevibändeille kiertueita ja festareita seuraavat kolme vuotta. Jos en
välttämättä pitänyt, ainakaan alkuun, kauhean paljoa itse työstä, pidin siitä
ilmapiiristä ja niistä kuvioista, missä sitä tehtiin. Tunnelma Live Nationin
toimistolla oli aina hyvä ja bändieni kanssa minulla oli kivaa. Myös
huonetoverini Tiina Vuorinen, jota pelkäsin kuollakseni, osoittautui puolen
vuoden murjottamisen jälkeen mahtavaksi ihmiseksi. Toimin lukuisten
suomalaisten nykyään kansainvälisestikin tunnustettujen heviaktien agenttina ja
managerina ja jonkinlaisena lastentarhanopettajana ollen lapsi silti itsekin. Elin
rock’n’roll -elämää ilman, että minun piti itse soittaa mitään tai esiintyä,
minä vain vaikutin taustajoukoissa ja join omat osuuteni keikkapaikkojen
raidereista hyvällä omatunnolla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jostain syystä kuitenkin
koin, että metallimusiikin ympärillä työskentely olisi helpompaa ja monella
tapaa mukavampaa oman yrityksen puitteissa ilman Live Nationin kaltaisen
jättiläisen byrokratiaa ja jähmeää päätöksentekoa. Olimme jossain vaiheessa
ystävieni Jukan ja Villen kanssa alkaneet visioimaan omaa monitoimifirmaa, joka
voisi palvella artisteja näiden omista lähtökohdista. Lause kuulostaa hienolta,
mutta ei meillä oikeasti ollut mitään hajua mitä olimme tekemässä. Muistan
vain, että päätös firmasta tehtiin ravintola Sävelessä lehtipihvien ja useamman
tuopin jälkeen. Muutamaa viikkoa myöhemmin kävelin Risto Juvosen huoneeseen
kertomaan, että minä lähden. Juvonen ei ilmoituksestani varsinaisesti pitänyt
eikä puhunut minulle ainakaan vuoteen sen jälkeen. Se oli ensimmäinen
polttamani silta muttei missään nimessä viimeinen. Mutta se oli sen oman firman
arvoista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Yhdisimme Villen ja oman
promootiofirmani nimet ja näin Metalheadista ja Jotunheimista syntyi Metalheim
marraskuussa 2008. Saimme toimiston Urho Kekkosen kadulta Tavastian yläkerrasta
ja koimme olevamme musiikkiskenen pääkallopaikalla koska Juhani Merimaan ja
Virpi Immosen toimistot olivat seinän takana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Seuraavat muutamat vuodet
teimme vähän kaikkea keikkojen ja festareiden järjestämisestä managerointiin,
tuotantoon ja levy-yhtiöpromootioon, yhden levynkin päädyimme julkaisemaan.
Metalheimilla oli hyvä maine ja vielä parempi artistikattaus kotimaisen
hevibuumin ollessa huipussaan. Ei se firma meitä elättänyt kuin korkeintaan
kädestä suuhun, mutta homma eteni, hauskaa oli ja visioimme, että viidessä
vuodessa voimme maksaa kaikille kolmelle palkkaa ja tehdä tästä täyspäiväisen
elantomme. Jossain vaiheessa kilpaileva yritys suunnitteli Metalheimin ostoa
mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen, koska pyysimme liikaa rahaa visiomme
ollessa suuri. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vuonna 2010, samalla kun
Metalheim pyöritti jo ainakin 15 kotimaisen hevibändin keikkaruljanssia ja
kolmen yhtyeen managerointia, sain kutsun saapua Universal Musicin toimarin
pakeille. Tapasimme salaisesti Cafe Ekbergin aamiaisella missä Herra
Toimitusjohtaja pyysi minua siinä croissantin ja myslilautasen välissä
Universalin omistaman legendarisen Spinefarm -levy-yhtiön label manageriksi.
Positio oli sellainen, josta Suomen kokoisessa maassa ei ollut varaa kieltäytyä
ja ylpeänä otin pestin vastaan. Olin urani huipulla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Innosta puhkuen aloitin
Spinefarmilla marraskuussa 2010. Päässäni vilisi ideoita, ajatuksia ja intoa
enkä malttanut päästä niitä toteuttamaan yhdessä hyvän porukan kanssa, jotka
kaikki oikeastaan tunsin jo ennestään, Suomen raskaan musiikin piirit kun eivät
kovin isot ole.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vajaa kaksi vuotta
myöhemmin, kesäkuussa 2012 istuin sunnuntai-iltana krapulassa Universalin
toimistossa Merimiehenkadulla Herra Toimitusjohtahan kanssa ja allekirjoitin
eropaperini. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">En tarkalleen osaa vieläkään
sanoa mitä niinä muutamana vuotena Spinefarmilla tapahtui. Firma, kuten
musiikkikenttä yleisestikin, oli valtavassa murrosvaiheessa ja niin olin
minäkin. Sen innokkaan alun jälkeen tuntui, että mikään ei mennyt niin kuin
olisi pitänyt, niin kuin oli sovittu tai niin kuin olin visioinut. Samalla kun
kvartaalitalouden paineessa pyrin tekemään firman kannalta tuottavia
ratkaisuja, pyrin tekemään niitä myös taiteelliselta kantilta ja hyvin pian
kävi selväksi, että näiden asioiden naittaminen minun päässäni oli utopiaa.
Joko piti tehdä kompromisseja talouden kanssa tai sitten sainata ainoastaan
kultamyyntiin yltäviä kunnianhimottomia yhtyeitä ja lopulta kumpikaan ei
onnistunut. Samalla tuntui siltä, että lupauksia petettiin pöydän molemmin
puolin koska kukaan ei tuntunut tietävän mitä tilanteessa pitäisi tehdä, kaikki
olivat turhautuneita ja koko Spinefarmin kohtalo oli epäselvä. Enemmän kuin
katsoimme eteenpäin, tappelimme talon sisäisesti kaikesta. Lopulta, kaiken muun
jälkeen ja viimeisenä niittinä, kun esimieheni päätti tehdä itsestään sankarin
levy-yhtiön isoimman artistin silmissä uhraamalla minut narriksi, tunsin oloni
petetyksi ja olin saanut tarpeekseni. Niin oli myös Universal ja lähettäessäni
Japanista kännissä yöllä johtoryhmälle viestin, jossa haukuin esimieheni
kaikille sanoja säästelemättä tiesin, että urani on ohi. Viikkoa myöhemmin oli
eropaperit kädessäni ja muhkea eroraha tililläni. Oli kesäkuun viides, 2012.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Lähtöni Spinefarmilta on
jäänyt todella epämääräiseksi. Myöhemmin kävi esimerkiksi ilmi, että
työkavereilleni oli kerrottu erottamiseni syyksi aivan eri asiat kuin minulle,
ja se tuntui, ja tuntuu vieläkin, erittäin omituiselta ja epäreilulta. En
edelleenkään tiedä tarkalleen mitä muille on sanottu, tiedän ainoastaan, että
osa heistä ei puhu minulle vieläkään. Puoli vuotta myöhemmin paikkani ottanut
ystäväni erosi tehtävästään pitkälti niistä samoista syistä, joista minä olin
esimieheni haukkunut ja tunsin, että ehkä nyt minuakin ymmärretään paremmin.
Lopulta Spinefarmin johto siirrettiin Universalin alle ulkomaille mikä todennäköisesti
koitui sen pelastukseksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Parin vuoden
katastrofaalisen levy-yhtiöuran jälkeen palasin pöytäni ääreen Metalheimille
ajatellen, että mikäs tässä, onhan näitä hommia ja oma firma on aina oma firma.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Samalla, kun tämä ura ja
vuodet olivat puuskuttaneet eteenpäin, päässäni oli alkanut kehittyä jotain,
jota en ymmärtänyt kuin vasta liian myöhään. Samalla kun työelämässä meni
kaikki asiat kuin missäkin menestystarinassa ja tein uraa Suomen
musiikkiteollisuuden keskiössä, henkilökohtainen elämäni oli syöksykierteessä.
Olin sairastunut vaikeaan masennukseen, jota pitkään aikaan en ensin
tunnistanut ja jonka lopulta pyrin piilottamaan. Se teki tuhoaan sisältäpäin
samaan aikaan kun seisoin loppuunmyydyn Nosturin monitoritiskillä saamassa
taputuksia selkään ja ylpeilin edustamieni artistien listasijoituksilla
Musiikki & Mediassa Tampereella. Pinkfloydmaiset madot söivät pään sisällä
reissatessani maailmaa New Yorkista Cannesiin suomalaisena musiikkimogulina ja
hevivisionäärinä. Ja jossain vaiheessa, kun kulisseja alkoi olla liian vaikea
pitää pystyssä, kaikki sekoittui yhdeksi valtavaksi mössöksi joka vain odotti
kaikkien naamalle räjähtämistä. Se oli aikapommi, jota ei olisi kukaan voinut
purkaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Näin jälkeenpäin haluan ehkä
lohdullisesti ajatella, että se en ollut minä joka kaiken tärveli, se oli se
sairaus. Ja koska tänään voin sanoa, että se sairaus on nujerrettu, uskallan
ajatella kuitenkin selvinneeni voittajana. Vaikka taakse jäi sauhuavia
raunioita ja rikottuja ystävyyssuhteita, olen itseni kanssa rauhan tehnyt ja
lopulta kuitenkin yhtä uraa tärkeämpää on tämä hetki, tämä sateinen sunnuntai
terveenä miehenä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Niin, entäs tämä hetki
sitten? Lopulta kaatui nimittäin se omakin firma. Kesän 2012 jälkeen, juotuani
ne Universalin erorahat, haistatettuani vitut vähän kaikille ja osuttuani
lopulta seinään oli sadonkorjuun aika. Kun ryhdyin viimeisten vuosieni vyyhtiä
purkamaan, kävi ilmi että erorahojen lisäksi oli oman firmani tililtä nostettu
aika paljon muidenkin rahoja maailman baaritiskeille sen musiikkimogulin
pitäessä korttitaloaan pystyssä. Rahaa ei ollut ja kun tilanteeseen ynnättiin
yleinen taantuma, keikkayleisön kaikkoaminen, hevibuumin laantuminen ja
paniikissa tehdyt taloudelliset virheet, lopputulokseksi saatiin konkurssikypsä
ohjelmatoimisto, jolla ei ollut rahkeita enää jatkaa. Yhteisestä sopimuksesta
yhtiökumppanini Jukka ja Ville lähtivät omille teilleen ja minä otin
harteilleni Metalheimin vastuun ja kaatamisen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Päätin silloin, että aion
pitää huolen, että kaikki saavat rahansa, meni firma konkurssiin tai ei. Että
jokainen velka, lasku ja ryypätty penni maksetaan takaisin tavalla tai
toisella.. Kaiken sen sekoilun ytimessä oli kuitenkin ollut lopulta vain minä
itse ja jotta edes jollain tasolla voisin saattaa musiikkurani päätökseen kunniakkaasti,
aioin maksaa jokaisen velan takaisin. Sen jälkeen olisin vapaa tekemään mitä
haluan, koska omatuntoni olisi viimein puhdas, kaiken muun olen jo itselleni
anteeksi antanut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ensi torstaina olen menossa
tekemään asuntokaupat. Olen vihdoin saanut hyväksytyn tarjouksen kämpästäni ja
mukavan oloinen nuoripari on löytänyt itselleen rahaa vastaan kodin. Kun
kauppasumma saapuu tililleni, otan siitä ehkä screenshotin muistoksi, jonka
jälkeen raha lähtee pieninä paloina eteenpäin velkojilleni ja siihen päättyy
yksi 14 vuoden työura musiikkibisneksessä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jos tilille jotain jää,
ajattelin viedä itseni syömään, huoltaa auton ja ostaa Pittsburgh Penguinsin
t-paidan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Sen jälkeen alan etsimään
töitä. Vaikka jostain surffikaupasta.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-27798010228462013132014-10-16T13:24:00.003+03:002014-10-16T13:24:55.865+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tässä kirjan
julkaisuhässäkän jaloissa on jäänyt kirjailematta ylös viimeaikaiset tapahtumat
kiipeilyhommissa, jotka nekin etenevät omaa linjaansa koko ajan. Ja joista
jotenkin tunnun innostuvan edelleen hetki hetkeltä lisää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Elbrusin reissun jälkihuuma ei
oikeastaan ole vieläkään laantunut. Ehkä sen ei kuulukaan niin tehdä? Edelleen
mieleeni palaa päivittäin ne kahden kuukauden takaiset asiat, tunteet,
fiilikset ja hetket viidessä tuhannessa metrissä ja jotenkin niistä kumpuaa
edelleen voimaa jokapäiväiseen arkiseen tekemiseen. Kun kotiin reissusta pääsin
ja tuntui, että leijailin jossain aivan omissa sfääreissäni sen voiton tunteen
kanssa, odotin sen olevan hetkellistä huumaa ja olojen pikku hiljaa tasaantuvan
takaisin normaaliin harmaaseen syksyyn mentäessä. Niin ei ole käynyt ja voinen
oikeasti sanoa, etten palannut pilvien yläpuolelta enää samana ihmisenä
takaisin. Se tuntuu hyvältä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Samalla katse on suunnattu
jo eteenpäin. Seven Summits -haasteen seuraava etappi, Kilmanjaro Tansaniassa,
on lyöty lukkoon syyskuulle 2015 ja jos oikein hyvin käy, lähden kiipeämään
Australian Kosciuszkon jo sitä ennen, eli ensi kevään aikana. Se on oikeastaan
kiinni ainoastaan siitä, että millaisiin myyntimääriin Kalloista kukkulalle
-kirjani yltää loppuvuoden aikana ja tulevilla joulumarkkinoilla. Ellei sitten
joku muuten vain sattumalta halua työntää taskuuni muutamaa ylimääräistä
tuhatlappusta mistä budjetin Australiaa varten saisin. Joka tapauksessa pitää
toivoa, että homma etenee niin, että Kosciuszkonkin jo ensi vuodelle saisin,
jolloin vuoden 2016 alussa olisi jo 3/7 tavoitevuorista kiivetty. Olettaen siis
tietenkin, että huiputukset myös reissuilla onnistuvat. Se myös kasvattaisi
uskottavuutta yhteistyökumppanien silmissä ja uusien hankkimisessa, kun hihassa
alkaisi olemaan noita Seven Summits -merkkejä ommeltuna enemmänkin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Seven Summitsin huippujen
välissä on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon harjoitusreissuja pienemmille
vuorille sekä tietenkin kasvattaa ja treenata kuntoa parempaa kohti koko ajan.
Elbrusin reissussa huomasin, että valmistava treeni oli ollut oikein toimiva
vyötäröstä alaspäin mutta yläkroppa olisi voinut jaksaa paremminkin. Se
mielessä olen ryhtynyt laatimaan treeniohjelmaa tammikuusta alkaen, joka
huomioi selän, vatsan ja hartiat aiempaa tehokkaammin. Lenkkeilyn,
sauvakävelyn, laskettelun ja pian alkavan punttisalitreenin lisäksi
ohjelmistoon on lisätty seinäkiipeily, jossa kehonhallinnan ohessa myös oppii
parhaiten köysitekniikoita ja varmistusten käyttäytymistä, mistä sitten taas on
apua kun isommille kukkuloille lähdetään. Muilta osinhan seinällä roikkumisilla
ei liikaa tekemistä vuorten kiipeämisen kanssa ole. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Seuraava vuorimatka on sekin
edessä jo marraskuussa, kun lähden etelä-Ranskan Alpeille kekkuloimaan
jääraudat jalassa, tavoitteenani kiivetä Meri-Alppien korkein huippu, Cime du
Gélas, 3143 metriä. Elbrusin jälkeen voisi kuvitella, että 2500 metriä
matalampi nyppylä olisi helppo keikka, mutta en uskalla niin ajatella. Nöyränä
se on mentävä, vuori kuin vuori. Samalla alueella on paljon komeaa maastoa ja
haastavaa polkua, jota on tarkoitus koluta läpi treenimielessä ja etsiä
erilaisia haasteita matkalta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Meri-Alppien jälkeen
suunniteilla on keväälle mahdollisen Kosciuszkon lisäksi ainakin reissu
pohjoiseen Norjaan ja tarkoituksena olisi käydä myös Haltilla siinä matkan
varrella, jotta saa täältä kotikonnuiltakin sen korkeimman nyppylän haettua. Ja
kaiken edetessä suunnitelmien mukaan, seuraava oikeasti iso haaste koittaa
vuonna 2016, kun näköpiirissä siintää argentiinalainen Aconcagua lähes
seitsemän kilometrin komeudessaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Aivan kuten puhuessani
aiheesta, myös näin kirjoittaessa huomaan henkeni hieman salpaantuvan
innostuksesta. Aiemmin pelkkä ajatus vuorikiipeilystä olisi kuulostanut täysin
hullulta, nyt tuntuisi hullummalta jättää yrittämättä. Ja parasta koko Seven
Summits -haasteessa on jo se, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on
suunnitelma. Haave. Tavoite. Jotain, mitä kohti tähdätä ja mennä ja joka ohjaa
tavalla tai toisella jokaista pienempääkin päätöstäni ja risteystäni. Se fokus
siihen, että mitä ikinä teenkin seuraavat kymmenen vuotta, ainakin aion
kiivetä. Ja kun se suunnitelma pikku hiljaa konkretisoituu matkoja varaten ja
vaikka Camusta uusia varusteita haalien, se aiheuttaa vilpitöntä onnea ja
onnistumisen tunnetta. Se on se, mitä jokainen tarvitsee muuta jota en pitkään
aikaan uskaltanut edes yrittää saavuttaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;"><a href="http://www.soberismia.fi/">www.soberismia.fi</a></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;"><br /></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-5012004187712656712014-10-13T12:14:00.001+03:002014-10-13T12:20:12.660+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tänään on suomalaisen oluen
päivä. Juhlistan päivää sillä tiedolla, että viikon-parin sisään valmistuu
jokunen kymmenen litraa suomalaista olutta, jossa on minun kädenjälkeni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Muutama viikko sitten
ystäväni, joka harrastuksenaan ja intohimonaan valmistaa olutta, pyysi minut
mukaansa panimotouhuihinsa yhden päivän ajaksi ja lähdin innolla mukaan. En ole
ennen ollut mukana kun olutta pannaan ja koko prosessi oli mielenkiintoista
nähdä, aiemmin kun kalja on ollut minulle lähinnä vain yksi niistä aineksista jolla
kupolin sai sekaisin ja jonka mausta en oikeastaan edes liiemmin pitänyt, minä
kun olin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>enemmänkin siiderimiehiä.
Ja viinamiehiä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Panimotilassa tuoksui
hyvälle. Se oli kai se mallas, jota siinä keiteltiin ja joka tuoksui sille, kun
joku heittää olutta löylyveden sekaan. Sellainen märkä ruisleipä. Opin, että
maltaita on jotain ziljardi erilaista ja yhdessä niistä, humalista, hiivoista,
mäskeistä ja erinäisistä muista aineksista pystyy tekemään kaksi ziljardia
erilaista yhdistelmää, joista lopulta se yksilöllinen olut löytyy. Ja että
sekaan voi heittää siinä keittämisvaiheessa oikeastaan mitä tahansa antamaan
niitä pieniä vivahteita, joita eri oluissa on. Tällä kertaa sekoitimme
keitokseen mukaan appelsiinin kuoria, edellisellä viikolla ystävä oli kokeillut
maistaa oluensa hillomunkeilla. Kuulemma toimi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Katselin useamman tunnin
ihaillen siinä hivelevän tuoksun keskellä kuinka ystävän silmät kirkastuivat
joka kerta, kun esitin jonkun tyhmän kysymyksen. Kuinka intohimoisesti hän
suhtautuikaan sen oluensa tekoon ja kuinka tarkkaa ja yksityiskohtaista,
minuutilleen aikataulutettua työtä hän teki samalla, kun kertoi amatöörille
että mistä oluessa oikeastaan on kyse. Amatöörille siis tekijänä, juojana olin
puoliammattilainen jo aikoinaan. Katsoessa tätä ymmärsin, miten hienovaraisesta
käsityöstä on oluen panemisessakin kyse. Kuinka se on yksi niitä lajeja, joista
pitäisi ehdottomasti tehdä joku juhlamokka-mainos, jossa joku rauhallisella
äänellä kuvailee tekemistään kuin veneen veistämistä. Päivä oli kaikin puolin
antoisa ja mielenkiintoinen ja opin paljon. Maistoin yhdessä tekemäämme
tuotosta ennen kuin sen käymisvaihe oli alkamassa, jotta sain absolutistinakin
pienen siivun siitä, mitä oli tulossa. Itse tuote valmistuu lähiviikkoina ja
vaikken sitä pääse itse juomaan, aion hakea muutaman pullon talteen ja tarjota
kavereille. Koska ne ovat mielestäni pieniä taideteoksia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Eilen tuntui siltä, että
koko internet sekosi. Internet ja Suomi. Lauantaina Helsingin Sanomat uutisoi
kuinka Aluehallintavirasto oli käskenyt kahta yksityistä bloggaajaa poistamaan
sanan ”viski” teksteistään uhaten, että parin viikon kuluttua Helsingissä
järjestettävä Olut Expo menettäisi anniskeluluvat jos näin ei tapahtuisi. Sana
”viski” oli alun perin ollut yös expon nimessä ja koska bloggaajat olivat
käyttäneet tapahtuman koko nimeä teksteissään, se koettiin väkevän viinan
mainostamiseksi. Kirjoittajat olivat tehneet työtä käskettyä, mikä tässä
tapauksessa oli varsin ymmärrettävää, eihän kukaan halua ottaa niskalleen
täysin ulkopuolisen uhrin konkurssia, joka olisi vääjäämättä uhannut Olut Expoa
jos siltä olisi luvat viety. Uutisointia on kiirehditty tänään jo korjailemaan
mutta tapahtumaketjun perusajatus on silti sellainen, joka tuntuu näin
absolutistinakin käsittämättömältä. Se, että messujen nimessä ei saa olla sitä
sanaa, jota varten messut osittain ovat. Siis viskiä. Ei edes mitään
erillisnimeä vaan ihan yleistä, laillista luonnontuotetta ei saa mainita, koska
se koetaan ilmeisesti uhkaavana. Vähän kuin Erämessujen nimi pitäisi olla vain
”Messut” koska metsissä loukkaantuu ja jopa kuolee ihmisiä tapaturmaisesti
vuosittain.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Takaisin kellaripanimoon.
Katseltuani haltioissani päivän ajan oluen tekoa ajattelin, että olisi oikeasti
ihan mielenkiintoista käydä myös tulevassa Olut Expossa ystäväni mukana
haistelemassa kotimaista olutkulttuuria. Mielestäni kaikkien pitäisi, ovat he
sitten soberisteja, absolutisteja, tuurijuoppoja tai suoraan jostain
asuntolasta paikalle raahattuja. Eikö juuri tällaiset messut opettaisi sitä,
mitä minäkin tajusin siellä kellarissa appelsiineja kuoriessani? Että olut ja
alkoholi ovat jotain paljon enemmän kuin tuote, jolla pitää tempoa nuppi jumiin
juomalla sitä 12 litraa illassa.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Luulisi tällaisten messujen esittelevän juuri sitä alkoholikulttuuria,
jota meillä toivottaisiin, sitä ”keskieurooppalaista”, jossa se olut ja viini
voidaan nauttia pienenä taideteoksena eikä känni edellä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Eikö se ole juuri se, mitä
kannattaisi yrittää opettaa sen sijaan, että nyt yritetään teeskennellä, että
viinaa ei ole olemassa kieltämällä sen mainitseminen blogeissa tai tapahtumien
(tai hevosten) nimissä?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jos poikani olisi siinä
iässä, että keskustelu alkoholista, sen käytöstä ja vaikutuksista olisi
ajankohtainen, mieluummin veisin hänet<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>viikonloppuna olut- ja viskimessuille kuin vaikka kirkkoon tai
lätkämatsiin. Se olisi nimittäin paikka, missä <i>oikeasti</i></span><span style="font-family: Arial;"> voisi oppia mitä alkoholikulttuuri voi olla.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial;"><a href="http://www.soberismia.fi/">www.soberismia.fi</a></span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br /></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-33476170524774725902014-10-06T08:13:00.001+03:002014-10-07T11:54:41.329+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Olen seurustellut kymmenen
kertaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Seiskalla seurustelin
ensimmäistä kertaa. Ihan kokonaisen kuukauden yhden tytön kanssa, kun se tyttö
tunki kielensä kurkkuuni diskossa ja meinasin saada sydärin. Päivälleen neljä
viikkoa myöhemmin kotibileissä nykyinen paras ystäväni salakuljetti paikalle
neljä olutta, joi ne ja otti paitansa pois. Se tyttö tuli sanomaan minulle,
”että ehkä on parempi, että ollaan vain kavereita”, ja lähti paidattoman
ystäväni kanssa sänkyyn pussailemaan kolmen muun pariskunnan väliin. Sydämeni
murtui.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Sitten seurustelin tytön
kanssa, joka osti meille vapuksi Gin Lemon pullon ja antoi kouria tissejään.
Neljä viikkoa myöhemmin erosimme, koska olin ”nössö” koska en kehdannut kouria
enempää. Sydämeni murtui taas, olisin halunnut kouria lisää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kesäloman jälkeen
seurustelin uudelleen sen tytön kanssa, joka lähti vuotta aiemmin paidattoman
kaverini kanssa pussailemaan. Hänen kanssaan menetin neitsyyteni sellaisessa
hätäisessä sisään-ulos-sinne-tänne -sutaisussa ja ihmettelin seuraavana päivänä
koulussa, että miksi sitä oksettaa. Luulin sen olevan raskaana, syy oli
katumuspillereissä. En muista miksi erosimme. Ehkä sen oksentamisen takia?
Seurustelimme vielä kertaalleen yläasteen päätteeksi, mutta ei se kolmaskaan
kerta totuutta sanonut. Abivuotena hänestä kirjoitettiin koulumme perinteiseen
abikronikkaan, että ”Linda dokas, poltti ja nai jo silloin, kun muut oppivat
isot alkukirjaimet” ja mietin, että taisin taas olla liian nössö.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kasiluokan puolessavälissä
aloin seurustelemaan ala-asteen ihastukseni kanssa ja olin onneni kukkuloilla.
Kun lähdin pääsiäisenä käymään Hollannissa serkkujani moikkaamassa ja palasin
takaisin kotiin, oli tyttöystäväni ajanut päänsä kaljuksi. Oli kauhean vaikeaa
keksiä tekosyy erolle, koska en kehdannut sanoa, että ”hei, kamoon, sä oot
kalju!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Seuraavana kesänä rakastuin
ensimmäisen kerran. Pussailimme Koffin puistossa ja ensimmäistä kertaa
elämässäni nukuin tytön kanssa vierekkäin kokonaisen yön. Se oli taianomaista.
Kymmenen kuukauden seurustelumme päättyi seuraavana vappuna, kun tyttöystäväni
paras ystävätär tuli luokseni, alkoi pussailemaan minua yllättäen ja juuri
samalla hetkellä tyttöystäväni ilmestyi ikkunan taakse ja näki kaiken. Muistan
hänen ilmeensä edelleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Yläasteen päätteeksi
seurustelin vielä kuukauden tai pari luokkakaverini kanssa mutta suhde loppui,
koska hän ihastui ”rullaluistelukaveriinsa”. Minä taisin jäädä hänen
viimeiseksi poikaystäväkseen ja tytöstä tuli lesbo. Tämän haluaisin
kirjoitettavan hautakiveeni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Lukion alussa rakastuin
elämäni toisen kerran. Kyseessä oli paras ystäväni, mutta meistä ei koskaan
tullut mitään. Pussasimme kerran 16-vuotiaina, sitten heti perään 33-vuotiaina
ja nyt olemme vain parhaat ystävät ja käymme ulkona syömässä niin kuin vanhat
mummot tekee.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Seuraavaksi vuoroon tuli
luokkatoverini, jonka kanssa heilastelimme muutaman kuukauden mutta leikki
loppui tykkänään... johonkin. Muistaakseni kyllästyin, en ole varma. Tai sitten
tapasin tulevan vaimoni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Rakastuin tulevaan vaimooni
heti korviani myöten. Seurustelimme, otimme rauhassa, tutustuimme ja etenimme
askel askeleelta. Jälkikäteen mietittynä varmasti vääränlaisin askelin, mutta
silloin kaikki tuntui oikealta. Koulujen loputtua ja armeijan käytyäni muutimme
yhteen, muutaman vuoden päästä menimme kihloihin ja yhdeksän vuotta
tapaamisemme jälkeen naimisiin. Olimme kaveripiirimme ensimmäiset kaikissa
askelissamme ja kaikki olettivat ettemme eroaisi ikinä. Kaksi vuotta
naimisiinmenon jälkeen saimme lapsen ja kolmannen vuoden jälkeen erosimme,
kaveripiirin ensimmäisinä sitäkin. Avioliiton viimeisen ja lapseni ensimmäisen
vuoden join enemmän kuin koskaan, olin masentunut ja näköalaton. En ihmettele
vaimon lähtöä lainkaan, olisin tehnyt ihan samoin itsekin. Ehkä teinkin, omalla
tavallani. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Käytännössä suoraan lennosta
12-vuotisen suhteen ja avioliiton jälkeen aloin suunnilleen seuraavana päivänä
seurustelemaan ystäväni kanssa, jonka luulin pelastavan minut. Jälkikäteen voin
pitää tätä loikkaa minulle henkisesti elämäni suurimpana virheenä ja suhde,
jonka luulin minut parantavan syöksi minut<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>lopulta pahempaan syöksykierteeseen kuin missä jo olin.
Lopulta, kahden vuoden seurustelun ja lähes vuosi sen parisuhteen päätyttyä
osuin pohjaan, jota syyskuun viidenneksi 2012 kutsutaan. Olin ensimmäistä
kertaa yksin seitsemääntoista vuoteen. Olin toivoton, yksinäinen ja itsetuntoni
muistutti lähinnä pahoinpideltyä koiranpentua Olin myös yli satakiloinen
masennusmöykky, henkinen raunio ja konkurssikypsä vapaa-ajan alkoholisti, joka
vihasi itseään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Aloitin ensimmäistä kertaa
prosessin, jossa katsoin peiliin ja lakkasin syyttämästä kaikkia yllämainittuja
virheistäni. Se on prosessi, joka on jo isolta osaltaan päättynyt mutta jonka
häntiä jahdataan varmasti loppuelämä. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että jos en
itsekään pysty rakastamaan itseäni, miten voisin kuvitella, että joku muu voisi
niin tehdä. Ja aloin korjaamaan asiaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tänään, hieman yli kahta
vuotta myöhemmin, olen rakastunut. Sekä itseeni, että naiseen. Ensimmäistä
kertaa ikinä terveesti ja oikeasta lähtökohdasta. Siitä, että parisuhde on jo
valmiiksi hyvää oloa täydentävä tekijä, ei sen aiheuttaja eikä etenkään sitä
määrittävä. Olen myös ensimmäistä kertaa rakastunut selvin päin, ilman, että
joutuisin pelkäämään itseäni ja niitä virheitä, joita kerta toisensa jälkeen
kännissä tein läpi kahden vuosikymmenen. Nyt tunnen itseni eikä minua pelota
enää. Minua ei pelota hylätyksi tuleminen, joka oli pahin kauhuni pitkään eikä
minua pelota yksinäisyyden tunne, joka sai minut aikanaan juomaan itseni
mukavaksi vähän liian monta kertaa. Ja kun ei pelkää, uskaltaa antaa palaa.
Uskaltaa rakastaa! <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tänään minulla on juuri se
olo, jota en jossain vaiheessa uskonut enää ikinä kokevani, sairaalloisesta
etsimisestä ja tavoittelusta huolimatta. Se tuli vasta, kun lopetin etsimisen
ja pysähdyin katsomaan sitä paikkaa jossa olin. En kurkottamaan eteenpäin enkä
pälyilemään taaksepäin, ainoastaan hengittämään rauhassa tätä hetkeä mikä juuri
nyt vallitsee. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ja tässä hetkessä en ole enää
liian nössö kourimaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial;"><br /></span><span class="Apple-style-span" style="font-family: Arial;"><br /></span><br />
<span style="font-family: Arial;">----------------------------</span><br />
<span style="font-family: Arial;"><a href="http://www.soberismia.fi/">www.soberismia.fi</a></span><br />
<span style="font-family: Arial;">----------------------------</span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-64762471731121701802014-10-02T09:11:00.004+03:002014-10-02T09:11:41.152+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Asun poikani kanssa
Helsingin Eirassa. Tuossa ihan vieressä sijaitsee Koffin puisto, joka on siis
saanut nimensä Sinebrychoffin suvulta, joka tilukset aikanaan omisti. Nyt
puistossa sijaitsee enää Sinebrychoffin taidemuseo, sen vieressä seissyt Koffin
tehdas kun purettiin jo 90-luvun lopussa. Purun yhteydessä ja jo lapsena
mielestäni järjettömän hyvälle tuoksuneen maltaan hajun hälvettyä yksi osa
perinteistä Koffin toimintaa puistoon kuitenkin jätettiin: Hevostallit. Siis ne
hevoset, jotka vetelevät olutkärryjä kantakaupungin alueella perinteiseen
tapaan. Jotka jo lapsena oli mielestäni upeat ja hienot ja jotka edelleen
saavat kaikki Telakkapuiston päiväkodin lapset aidan reunalle ihastelemaan
mennessään ohi. Niillä hevosilla on olut-aiheiset nimet, joita en uskalla tässä
mainita, koska tämä blogi löytyy verkosta vielä ensi vuodenkin puolella,
jolloin Valvira voi suuttua, koska sanoin ääneen oluen nimen. Tai siis hevosen
nimen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Poikani parhaan ystävän äiti
on töissä panimoteollisuudessa ja hänen työnkuvaansa kuuluu myös noiden
nimettömien hevosten ruokinta. Koska yleisesti ottaen lasten mielestä hepat on
kivoja ja ihania, poikani on lukuisia kertoja ollut ystävänä mukana Koffin
hevosten iltaruokinnassa antamassa niille heinää ja porkkanoita ja mitä hevoset
sitten syövätkään. Nyt olen huolissani, että olen altistanut poikani paheiden
tielle ja päästänyt tämän lähtemään väärään suuntaan oluella nimettyjen
luontokappaleiden luo. Tunnen valtavaa huono isä -syndroomaa siitä, että olen
voinut näin saattaa poikani vaaraan ja ehkä pilata tämän aikuisuuden. Jos, tai
siis kun, poikani vetää kännit teini-iässä, en voi olla ajattelematta, että se
on niiden hevosten vika. Että jos niiden nimet olisi olleet vaikka Jaffa ja
Marjamehu, olisimme säästyneet paljolta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Havaittuani valtavan
virheeni vanhempana ajattelin ryhdistäytyä ja päätin, että meidän lienee
turvallisempaa viettää enemmän aikaa maalla, missä ei ole tällaisia
kauhistuttavia turmelevia houkuttimia, kuten hevosia, ympärillä. Meillä on
mökki Sipoossa, minne ajamme usein Lahdentietä ja Keravan kautta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Juuri kun luulin, että
olimme päässeet tästä hevos-gatesta yli, ajoimme Sinebrychoffin nykyisen
tehtaan ohi nelostiellä, minne se tuosta puistosta siirtyi, ja maailmani
mureni. Tehtaan pihassa kun seisoo kuusimetrinen oluttölkki. OLUTTÖLKKI! Minun
pienen poikani silmien alla! Se on punainen ja lapsethan tykkäävät punaisesta
väristä! Voi lapseni, mitä olenkaan sinulle tehnyt! Huono isä -syndroomani
syvetessä päätin, ettemme aja tehtaan ohi ennen ensi vuotta, jolloin Sinebrychoff
kuulemma muuttaa maamerkkinsä Battery-tölkiksi. Koska sitä minä juuri
haluankin, että poikani alkaa imuroimaan tölkkitolkulla. Energiajuomaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Pääsimme mökille turvaan.
Huh. Nyt voin taas olla vastuullinen isä. Sängyssä makoillessamme television
ääressä mietin mikä vastuu minulla onkaan pitää pieni viaton lapseni poissa
kaiken hänelle vaarallisen äärestä. Kuinka minun häntä suojellakseen on parempi
olla kertomatta mitään sellaisesta asiasta kuin alkoholi, esittää että sitä ei
ole olemassakaan. Ja onneksi tiedän, että vastuullinen valtioni auttaa asiassa,
viimeistään ensi vuoden alusta lähtien. Jolloin pitää vielä keksiä selitys,
että minkä takia niillä hevosilla on uudet nimet vaikka ne on ihan samat hepat
kuin ennenkin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">On hyvä piilottaa kaikki
alkoholiin liittyvä, jotta saamme elää rauhassa teeskennellen, ettei sitä ole.
Ja minulle se on jopa erittäin helppoa, koska kotonamme ei sattuneesta syystä
pulloja ole. Voin siis vain pokka naamalla väittää, ettei sellaista asiaa ole
olemassakaan ja se vanha punainen tölkkikin oli vain poikani mielikuvituksen
temppuilua. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Katsoimme Vino Showta, mutta
vaihdoin vähin äänin kanavaa. En siksi, että ohjelma oikeasti oli ihan
järjettömän huono vaan siksi, että sen nimessä on alkoholi ja ajattelin, että
se työ on aloitettava jo nyt. Viina piiloon pojalta 2014! Päätin myös, että
ainakin viinirypäleet, punaviinikastike ja vappusima ovat vastedes meillä
pannassa. Karjalasta osa onneksi luovutettiin jo Venäjälle, Suomen puolelle
jäänyttä osaa voisi alkaa kutsumaan vain Itä-Suomeksi. Pitää muistaa vielä
pyyhkiä maantiedon kirjasta Koskenkorvan kunta pois, teurastaa kaikki
saksanhirvet, ettei niistä tule mielleyhtymiä ja olla menemättä koskaan yhden
tai kolmen tähden hotelleihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tavallaan tietenkin voisi
ajatella, että järkevämpää näin isänä olisi yrittää kertoa pojalle tämän
kasvaessa että mitä se alkoholi on, miten siitä nautitaan ja miten sitä voi
käyttää kohtuudella. Siis siten, kuten suurin osa ihmisistä sitä käyttää.
Kertoa, miksi iskä ei sitä voi enää juoda mutta äiti voi ja vieläpä ihan
hyvällä omatunnolla. Mutta kaiken tämän selittäminen olisi kauhean raskasta ja
vastuullista, enkä minä isänä sellaista vastuuta halua, vanhempana olonhan
pitäisi olla helppoa ja hauskaa. Siksi on hienoa, että virkamieskoneistomme
ottaa osan siitä vastuusta harteilleen, auttaa minua vaikenemaan asiasta ja
esittämään, että nautintoaineita ei ole olemassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">www.soberismia.fi</span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-30783423810163352082014-09-29T09:23:00.001+03:002014-09-29T09:23:28.082+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Elämme jännittäviä aikoja. <i>Soberismia
– Kalliosta kukkulalle</i></span><span style="font-family: Arial;"> -kirja näkee
päivänvalon virallisesti keskiviikkona, joskin ainakin osa onnekkaista
ennakkotilaajista ovat saaneet omat kappaleensa jo viime viikolla. Istuskelin
pitkin viikkoa toimistolla nimmaroimassa ja pakkaamassa painosta tulleita
opuksia ja jatkan urakkaa taas tänään. Nyt sitä siis viimein saa! Oi onnea!
Lähiviikkoina sitä pitäisi saada myös ihan oikeista kirjakaupoistakin, mikä
tuntuu jotenkin ihan pöljän hyvältä. Ettäkö minun oma kirjani? Ihan oikeassa
kirjakaupassa? Sellaisessa, jossa äiti käy? Kirjan muuten saa vielä tänään
edullisemmin sivujeni kautta, huomenna hinta on jo kapitalistisikalukemissa eli
25 eurossa. Vink, vink ja <a href="http://www.soberismia.fi/">www.soberismia.fi</a>.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Nimmarointipostittelun
ohessa päivät ovat viime viikot koostuneet pitkälti kirjan
markkinointiyrityksistä ja siinäkin on hommat edenneet ihan mallikkaasti
erinäisten radiovierailujen kautta Iltalehden aukeaman juttuun, Annaan ja
huomenna Ylen Aamu-tv:hen. Ilahduttavan paljon kiinnostusta on tuleva opus
herättänyt ja olen päässyt käymään lukuisia äärimmäisen kiinnostavia
keskusteluja toimittajien kanssa aiheesta. Joka kerta, kun menee jonkun kanssa
puhumaan kirjasta, haastattelu saa omanlaisensa muodon ja jokainen kerta on
erilainen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vaikkakin suurin osa
haastatteluista ja keskusteluista ovat olleet, kuten sanoin, todella mukavaa ja
palaute hyvää, yksi asia on alkanut nostaa lisänäkyvyyden myötä päätään,
sellainen johon en ehkä ollut varautunut. En johtuen mistään ylimielisyydestä
vaan enemmänkin siitä, etten ollut suonut sille edes mitään ajatusta ennakkoon.
Siis kritiikki. Huono palaute. Pahat sanat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ei sinänsä, että se minulle
jotain uutta olisi, tai yllättävää. Tokihan olen törmännyt kritiikkiin jos jonkinlaiseen
viimeisten parin vuoden aikana jo tämän bloginkin tiimoilta, mutta nyt sitä
tulee kiihtyvässä määrin, johtuen luonnollisesti melko laajasta näkyvyydestä.
Ja siis sehän on osa ihan minun omaa kaivamaani kuoppaa ja toki ymmärrän kirjan
julkaisun ja aiheen olevan sellainen, joka ei isoa osaa kansasta, tai edes
ystävistä, kiinnosta ja joka vähintään yhtä isoa osaa jopa vituttaa. Joitain
vituttaa se, että siitä kirjoitan, toisia se, että en enää juo ja kolmansia se
niiden yhdistelmä. Onneksi radiossa voi vaihtaa kanavaa ja Iltalehden voi
sulkea, kuten Facebook-ystävyydenkin. Se ei myöskään millään tavalla oikeastaan
vaikuta omaan tekemiseeni tai siihen, että ihan aidosti olen ylpeä niin
kirjasta kuin itsestänikin. Oloni on tällä hetkellä ihan tolkuttoman hyvä,
innokas ja ylpeä ja nauttiessani tästä olosta nautin ehkä hieman myös sen
huomaamisesta, ettei minua pahat sanat enää viillä. Jotenkin olen vihdoin,
kaikkien näiden vuosien jälkeen ymmärtänyt, että kun ympäröin itseni ihmisillä
ja asioilla, jotka tekevät päivästäni paremman, ulkopuolisilla asioilla ei ole
isommassa kuvassa väliä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Mutta yhtä asiaa en silti
vieläkään aina ymmärrä. Sitä, että koska en enää juo, minulla ei yleisen
mielipiteen mukaan saisi enää olla sanottavaa niistä jotka juovat. Että koska
itse olen henkilökohtaisista syistäni lopettanut viinalla läträämisen, en omaa
enää oikeutta kenenkään muunkaan juomista kommentoida. Ihmiset arvottavat minua
juomatapojeni mukaan ja jos itse teen samoin, se ei ole missään nimessä
hyväksyttävää. Minä kuljen jollekin intiaanipäällikkönimellä ”Se, joka ei juo”
mutta jos kutsun jotakuta ihmistä nimellä ”Hän, joka juo”, kuvittelen olevani
muita parempi. Siis niiden muiden mukaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ymmärrän toki, että jos
kiertäisin tuolla viikonloput läpeensä baareissa arvostelemassa ihmisiä
juomatavoistaan, se olisi tekopyhää. Se olisi myös järjetöntä ja melkoista
tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Eikä minulla oikeastaan ole mitään sitä
vastaan, että jengi juo, niin minäkin varmasti tekisin, jos se minulle vielä sopisi.
Tai jos julistaisin päivä toisensa jälkeen jotain Suurta Ajatusta, että viina
is bad, mmmkay, se kävisi tietenkin ihmisten hermoille, se olisi kuin jotain
uskoon tulemista. Mutta viime viikolla sain jo kuulla, että se, että en enää
viihdy kapakoissa, on ylimielistä käytöstä. Siis se, että en enää niissä käy.
Ja se menee jo vähän yli omankin hilseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Samalla, kun olen monestakin
tapaamastani ja tuntemastani ihmisestä sitä mieltä, että he ovat oikeasti
parempaa seuraa ollessaan selvin päin kuin kännissä, annan heidän känninsä
nauttia. Eihän se ole minun asiani eikä se minua pitäisi liikuttaa mitenkään.
Mutta se, että minä en saisi samalla nauttia omasta tavastani viettää iltojani,
sitä en voi ymmärtää. Enkä sitä, että juomattomuus koetaan jotenkin hyökkäyksenä
niitä kohtaan, jotka olusensa vielä<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>haluavat nauttia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Se kun on vain mielestäni
edelleen outoa elää kulttuurissa, missä, samalla kun juominen ei tarvitse
mitään syytä, juomattomuutta joutuu selittämään. Ehkä se on lopulta myös juuri
se syy, miksi päätin kirjan aiheesta kirjoittaa, siellä kirjassa on se minun
selitykseni. Ainoa harmi tietty on se, että sitä kirjaa eivät tule koskaan
lukemaan juuri ne, jotka minulta syitä selvin päin olemiseeni tivaavat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-27048116405869264642014-09-22T09:56:00.001+03:002014-09-22T09:56:49.655+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tästä on jo muutama viikko,
kun juttelin ystävän kanssa elämän ihmeellisyyksistä ja ihmisten tavoista
kohdata niitä ja erilaisia päiviä. Ystäväni kertoi pitävänsä mottonaan lausetta
”parhaat bileet on aina siellä missä minä olen” ja tuo ajatus on jäänyt pyörimään
paljon päähäni sen jälkeen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ajatuksen takana ei siis
ollut minkäänlainen minäminäminä-syndrooma, jossa nostaa itseään jollekin
jalustalle maailman keskipisteenä vaan oikeastaan juuri sen vastakohta, eli
ajatus siitä, että pitäisi aina pyrkiä tekemään bileet sinne missä juuri sillä
hetkellä on. Paino lauseessa ei siis ole sanalla ”minä” vaan ”olen”. Parhaat
bileet on aina siellä missä minä<i> olen</i></span><span style="font-family: Arial;">. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ystävän motto toimii
oikeastaan kahdella tasolla. Ensinnäkin sitä pitäisi pyrkiä päivittäin olemaan
sellaisessa paikassa missä viihtyy ja toisekseen, pitäisi pyrkiä siihen, että
tekee niistä paikoista, joihin päätyy, hyviä. Eikä niiden bileiden tarvitse
aina olla mitään ilotulitusta, orgasmeja, simaa ja serpenttiinjeä, riittää että
pään sisällä on hyvä olla. Rauhallisuuskin voi olla bile. Tyyni meri on usein
hienompi kuin tyrskyävä aallokko.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Rauhallisen mielen ja
päänsisäisten bileiden saavuttamiseksi pitäisi pyrkiä ympäröimään itsensä
sellaisilla ihmisillä ja asioilla jotka tekevät onnelliseksi, tehdä elämästään
sellainen josta pitää. Joillekin se on korkeapalkkainen, kunnianhimoinen
uraohjustelu, joillekin vapaaehtoistyö. Yhdelle se on perhe, toiselle villi
sinkkuelämä. Joku rakastaa hienoja lenkkareita, toinen vaikkapa kauniita
astioita, kolmas kuuntelee musiikkia ja neljäs keräilee kirjoja. Ja jokainen
kaipaa ympärilleen ihmisiä, jotka kunnioittavat sitä omaa onnea ja joiden
Tupperware-kokoelmaa voi itse kunnioittaa takaisin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Mutta eihän se aina
tietenkään niin mene. Ei aina voi olla jossain happy placessa, missä kaikki on
ihanaa ja vaaleanpunaista ja niin helvetin kivaa koko ajan. Jokainen meistä
joutuu päivittäin paikkoihin ja hetkiin, jotka ovat epämukavia ja kaikki ovat
välillä tilanteissa, missä ne parhaat bileet olisivat oikeasti jossain ihan muualla
kuin missä itse juuri on. Mutta ystäväni motto kehottaa ottamaan niistäkin
hetkistä parhaan irti, järjestämään ne bileet siihen. Jos seisoo postin jonossa
viimeinen jonotusnumero kädessään palauttamassa myöhässä olevaa veroilmoitusta,
josta tulee varmuudella mätkyjä, varmaa on, että tilanteen kiroaminen ja
sadattelu ei ainakaan paranna sitä. Kuten minulle viimeisenä krapula-aamunani
tekstiviestitse muistutettiin, mikään asia ei ole niin huonosti, etteikö sitä
dokaamalla saisi vielä huonommaksi. Motto, jonka itse pyrin muistamaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Terapeuttini tapaa sanoa,
että suurimman osanhan meidän ajastamme täällä joku asia vituttaa. Aina on
jotain häiritsemässä sitä täydellistä päivää, oli se sitten sadesää,
soittimessa pomppiva cd-levy tai ne mätkyt. Mutta se on sitten lopulta ihan
omasta päästä kiinni, että antaako sille vitutukselle vallan vai hengittääkö
sen rauhallisesti pois, järjestää ne bileet mieluummin. Turhaa on ainakin jäädä
odottamaan, että joku muu ne sinulle järjestäisi ja maksaisi mätkyt pois.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Parin viikon takaisen
keskustelumme jälkeen olen alkanut kiinnittää asiaan enemmän huomiota ja
pyrkinyt pitämään niitä bileitä päässäni missä milloinkin olen. Samalla, kun
monikin arkinen asia on saanut vitutuskäyrän nousemaan, lähtien huonosti
toimivasta kahvinkeittimestä sähköpostiini ilmestyneeseen ”20 syytä miksi et
ansaitse olla onnellinen” -listaan, olen pääni sisällä pysynyt lopulta todella
tyynenä ja hymyillyt koko ajan vähän sisään päin. Ehkä myös ulos. Se on aika
paljon ihmiseltä, jonka jokainen ajatus vielä kaksi vuotta sitten oli pikimusta
ja joka ajatteli aina, että parhaat bileet olivat jossain saavuttamattomissa ja
muiden käsissä. Ei ne olleet. Ne olisi olleet koko ajan juuri siinä missä hän
oli.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-76975704403092526392014-09-18T12:08:00.002+03:002014-09-18T12:08:46.394+03:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6cvfb1KhZtVgHlcLprDSETOJW3p4p1Xy1rf0x2phGmCEvltrrqYFnzDCvtDSXLbP3fqW6d0Vp4w9h3QQhZyux2MuYaEjOuVr-rkgBntHAKZNi71KKOsiJN8LJJ6jHe_CG1AmDXzVVUQlS/s1600/10699191_10153499749974368_1835488089_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6cvfb1KhZtVgHlcLprDSETOJW3p4p1Xy1rf0x2phGmCEvltrrqYFnzDCvtDSXLbP3fqW6d0Vp4w9h3QQhZyux2MuYaEjOuVr-rkgBntHAKZNi71KKOsiJN8LJJ6jHe_CG1AmDXzVVUQlS/s1600/10699191_10153499749974368_1835488089_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">En ole koskaan ennen laittanut
Soberismia-blogiin yhtäkään kuvaa mutta nyt oli pakko.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tässä kuvassa olen minä, ikioma
kirjani kädessäni. Se tuli painosta minulle tänään. Se on upein, hienoin,
ihmeellisin ja epätodennäköisin kirja, mikä on koskaan julkaistu. Se on minun
kirjani ja olen siitä niin kovin ylpeä.<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-47198339971307590942014-09-15T13:27:00.001+03:002014-09-15T13:29:50.243+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kävin tänään aamulla Radio
Helsingin Aamun vieraana puhumassa Sobersimista, kirjasta, vuorista ja Bad
Religionista. Hieman jännitti ennakkoon, koska tiesin studiossa olevan Sacha
Remlingin ja Aleksi Pahkalan lisäksi kovasti arvosamani Maria Veitola, jota olen
aina vähän pelännyt. Sehän olikin kauhean kiva. Näin myös Njassan, joka on
syypää siihen, että olen ylipäänsä alkanut radiota aikanaan itsekin tekemään.
Olin kuunnellut häntä sen viitisentoista vuotta Radio Cityssa ennen kuin itse
astuin samalla kanavalla puikkoihin haaveillen, että joku päivä minäkin olen
yhtä kova jätkä kuin Njassa. Odottaessani tänään vuoroani astua studioon, hän
käveli ohi. Kuin huomaamatta ryhtini hieman suoristui, kantapäät kolahtivat
yhteen ja mieli teki vetää Kenraalille käsi lippaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ajattelin istuvani
Teurastamolla sen perinteisen 15 minuutin radiohaastattelumitan mikrofonin
ääressä mutta lopulta vierailu kesti suunnilleen kolme varttia ja juttua olisi
riittänyt vähintään toiseen mokomaan. En tiennyt ennalta, että Sacha, joka
minulle on tuttu ainoastaan ravintola We Got Beefin omistajana ja 90-luvun
Skate SM:ien juontajana, on myös päätynyt samaan ratkaisuun kuin minä
läträyksensä kanssa. Hänen korkkinsa oli sulkeutunut muutamaa kuukautta minua
ennen. Jos minulla olisi ollut hattu, olisin ottanut sen päästäni. Paitsi että
eihän sisätiloissa saa pitää hattua kyllä muutenkaan, se on huono tapa. No,
ehkä olisin laittanut sen päähäni hetkeksi ottaakseni sen pois. Ja toivonut,
ettei Njassa näe, että minulla on huonot tavat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jälleen kerran, niin kuin
aina kohdatessani viinahommansa lopettaneen ihmisen, selvistymiskokemuksemme
Sachan kanssa olivat kovin samanlaiset. Se on mieltä lämmittävää tavata
tyyppejä, jotka ovat omat korkkinsa kiertäneet kiinni kuka mistäkin syystä ja
huomata, että sen jälkeiset ajat ovat menneet kovin samalla tavalla. Ja kuinka
siihen oloon jää koukkuun, ymmärtää miten hyvältä se tuntuu ja jää niille
teilleen. Puhuimme mikrofonien ollessa kiinni siitä, että hassua että tämä
selvin päin olemisen hyvä olo on se, minkä pitäisi olla normaalia ja kuinka ne
kaaosajat, jotka olivat jotain ihan muuta, kuitenkin koetaan usein
normaalimmaksi. Se sama keskustelu, jota käydään usein, pitää täysin paikkansa.
Siis että niitä, jotka eivät juo, pidetään Suomessa outolintuina vaikka heillä
se olo on juurikin normaali. Mutta se, että siitä on oppinut nauttimaan, tekee
heistä poikkeuksia. Se lienee se kulttuuri, johon on kuitenkin pakko tottua,
koska, no, olemmehan Suomessa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Me
olemme outoja, koska meidän elämissämme hyvät aamut ovat tylsien iltojen
arvoisia. Eikä ne illatkaan nyt oikeastaan aina tylsiä ole, usein jopa mukavia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Puhuimme siitä viimeisestä
niitistä ja siitä, mikä se lopulta oli, mikä minut sai lopettamaan, tajuamaan
että juominen ei ole minulle enää hyväksi. Se pelottava Maria Veitola kysyi,
että mikä se sitten on mitä ihmisille, joilla ongelma on, voisi sanoa, joka
saisi heidätkin tekemään saman ratkaisun? Siis niille, jotka ovat omassa
syyskuun neljännessä päivässään 2012 ja jotain pitäisi tehdä. Mietimme hetken. Tulin
siihen tulokseen, ettei sellaista asiaa ole. Jokainen juo henkilökohtaisista
syistään ja jokainen lopettaa henkilökohtaisista syistään. Jos jotenkin
pystyisin kertomaan, näyttämään ja vaikka pullottamaan tämän tänä päivänä
sisällä vellovan hyvän olon, sen toki tekisin heti. Sillähän rikastuisi,
maksaisi juomavuosien velat pois. Mutta sellaista ei ole. Se ratkaisu kun
lähtee ainoastaan sisältä päin eikä siihen yksi kirja, blogi,
radio-haastattelu, Teemu Suominen tai Sacha Remling voi vaikuttaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Mutta sitten kun sellaisen
päätöksen tekee, kaikki nuo asiat voivat siinä auttaa. Sen osoitti tämäkin
aamu. Oma hyvä olo ja selvistely saivat lisää voimaa ja jatkuvuutta siitä, että
toinen ihminen oli kokenut, ja kokee, saman. Ja sanoo sen ääneen. <o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-6628518292498452282014-09-09T10:42:00.001+03:002014-09-09T10:57:34.441+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Perjantaina tuli
vierähtäneeksi kaksi vuotta siitä, kun viimeinen alkoholin pisara on tähän
kehoon virrannut. Ilta sujui leppoisasti mökillä Elbrus-porukan karonkassa
katsellen aamuviiteen kuinka muut tyhjensivät viimeisiä jäljellä olleita
Venäjältä raahattuja vodka-tuotteita. Nauratti niin, että viikon
vatsalihastreeni tuli kerralla flunssan jälkeen hoidettua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Samalla sitä pitkin päivää
ynnäili jälleen päässään kaikkea tapahtunutta sekä ennen että jälkeen
soberismi-päätökseni. Että missä sitä onkaan ollut, mistä tullut, mitä tehnyt
ja etenkin mihin on menossa. Tulin tulokseen, että jos vaikka mennyt onkin
hieman sekavaa ollut, suunta tällä hetkellä on täysin oikea. En ole ollut näin
hyvinvoiva sitten ties koska, olo on monella tapaa parempi kuin vuosiin. Tai
vaikka edes kuukausiin. Kaikki on vain niin paljon paremmin tällä hetkellä kuin
oli esimerkiksi kuluneen kesän alkaessa. Syitä on monia, lähtien fyysisestä
kunnosta ja olosta henkiseen hyvinvointiin, yhden vuoren kiipeämiseen ja sitä
seuranneeseen fiilikseen. Edelleen olen rauhallisempi kuin vuosiin, ehkä
koskaan, monella tapaa ymmärtänyt sen mitä olen ja tiedostanut sen mitä haluan
olla. Kuin viimeisenä pisteenä i:n päälle olen vahingossa löytänyt sieltä
vuorelta ihmisen vierelleni. Parisuhteen. Ihastumisen. Rakkauden. Se on hurja
tunne, minä kun en ole koskaan ennen rakastunut selvin päin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Samaan aikaan olen
julkaisemassa ensimmäistä kirjaani, joka on jo painossa. Kaupoista sen pitäisi
löytyä kolmen viikon päästä ja se tuntuu hurjalta. Ettäkö minun kirjani, ihan
ikioma kirjoitukseni? Yksi niistä nuoruuden haaveista, joka ehti hukkua
matkalla, konkretisoituukin omituisten mutkien, ratkaisujen ja sekoilujen
päätteeksi nyt, 35-vuotiaana. Kirjojen pitäisi tulla painosta lähiaikoina enkä
oikein osaa edes odottaa, että mikä on se fiilis kun saan ensimmäistä kertaa
oman tuotteen käteeni. Hassua, että olen vuosia tehnyt töitä musiikkipuolella
artistien kanssa ja ollut mukana näiden hetkissä kun ovat uuden levynsä
käteensä saaneet, mutta en koskaan ole itse kokenut sitä tunnetta. Sen on
oltava muikea. Samalla on hieman outoa, sen sijaan, että markkinoisi muiden
tuotoksia, tehdä promootiota omalle lempilapselleen. Samalla kun se ei tunnu
luontevalta, se tulee sydämestä ja jokainen pienikin nytkähdys eteenpäin saa minut
hyppimään kattoon toimistolla. Luvassa on ainakin Anna-lehden, Iltalehden, Ylen
Aamu-tv:n, YLEX:n, Radio Cityn ja ties minkä haastattelut ja olen jokaisesta
niin kovin ylpeä. Tarinan ollessa tässä vaiheessa on aina yhtä jännittävää
lukea haastattelun jälkeen lopputulos ja nähdä, millaisen kuvan toimittaja on
saanut sanoistani jotka omassa päässäni kuulostavat kuitenkin erilaisilta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Vuorikiipeily. Se se vasta
onkin asia, jota en osannut edes ajatella kaksi vuotta sitten, kun tähän
rumbaan lähdin. Nyt alla on kuin sattuman kautta kaksi huiputettua vuorta ja
suunnitteilla matkat Alpeille, Norjaan, Australiaan ja Kilimanjarolle. Näin
ensialkuun. Pidemmällä tähtäimellä sitten jo maailman katolle. Olen edennyt
pikkuhiljaa yhteistyökumppanien haussa ja aloitan erilaiset kiipeilyhommiin
tähtäävät treenit lähiviikkoina normaalin kuntoilun päälle. Yritän imeä kaiken
mahdollisen tiedon sisääni ja näen silmissäni kuvia itsestäni maailman
kauneimmissa paikoissa. Asia, josta en koskaan ollut uskaltanut edes haaveilla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kaksi vuotta ei ole mitään
mutta se on paljon. Se on pienen pieni hetki mutta samalla minun pääni sisällä
ikuisuus. On monta asiaa, jotka viimeisestä kahdesta vuodesta olen saanut
karistettua pois ja on vielä useampi asia, joita kannan mukanani ylpeänä. Yksi
niistä on myös tämä blogi, joka sekin ensi viikolla pääsee taaperoikään. Joku
kysyi minulta, että loppuuko blogi nyt, kun kirja tulee, olokin on parempi ja
kirjoittamisen terapeuttinen merkitys on ehkä vähentynyt. Jäin miettimään
tullen kuitenkin siihen lopputulokseen, että koska niin monella tapaa elän ja
hengitän näitä tekstejä ja niiden kautta omat ajatukseni edelleen kirkastuvat
päivä päivältä, en näe syytä lopettaa kirjoittamista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Kovasti kunnioittavani Marko
Annala, Mokoman laulaja ja pitkäaikainen absolutisti, sanoi minulle vuosi
sitten, että odottaa eniten sitä päivää jolloin voin muuttaa blogini nimen
joksikin muuksi. Se kun tarkoittaisi sitä, että soberismin, absolutismin
ajattelu ei enää hallitse minua, vaan siitä on tullut luonteva osa elämää ja
osaan keskittyä johonkin muuhun. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Marko, se päivä on hyvin
lähellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">”Altitudismia”?<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-65324653115530884522014-09-05T10:28:00.001+03:002014-09-05T10:28:58.477+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">5.9.2014, kaksi vuotta
selvin päin tänään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Heräsin viime viikolla
yhtenä aamuna siihen ajatukseen, että minulla ei ole ollut kokonaisvaltaisesti
näin hyvä olo vuosikausiin. En edes oikein osaa muistaa koska. Ja samalla
ajattelin niitä hetkiä, kuukausia ja vuosia, jotka elin siinä uskossa että
tällaisia päiviä en tulisi enää koskaan näkemään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Ähäkutti. Tulinpas!<o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7888649923367217390.post-7451001054651055172014-09-01T11:05:00.001+03:002014-09-01T11:05:38.683+03:00<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Istuskelimme jokunen viikko
sitten vanhalla kaveriporukalla ystäväni uuden kotitalon pihalla Matinkylässä.
Alkoi olla yksi kesän toistaiseksi viimeisiä lämpimiä iltoja, saunoimme, teimme
hampurilaisia, muut nautiskelivat Jaloviinan puraisusta, minä kahvista ja
kuvailimme typeriä hidastusvideoita kännyköillä. Ilta oli ihan samanlainen kuin
millainen se olisi ollut joskus viisi vuotta sitten, sillä erotuksella, että
kännyköissä ei ollut silloin laadukkaita kameroita ja minä olisin ollut
kännissä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Muutamaa päivää tätä ennen
olimme pelailemassa petankkia Engelinaukion hiekkakentällä, aurinko paistoi,
siemailimme olusia ja vissyä. Ilta oli ihan samanlainen millainen se oli
tarkalleen kaksi vuotta sitten, sillä erotuksella että tuolloin minä heräsin
seuraavana aamuna putkasta. Se oli viimeinen iltani näiden vanhojen ystävien
kanssa kännissä, näiden, joiden kanssa olemme juopuneet<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>porukalla 90-luvun puolestavälistä
asti. Ja kaiken tämän härdellin jälkeen, tässä me olimme edelleen. Samassa
Eirassa, samassa Matinkylässä, samalla ryhmällä. Se tuntui todella hyvältä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Jollain tapaa hellyttävää
oli, kun paras ystäväni näytti puhelimestaan kuvan siltä viimeiseltä
illaltamme. Laulan siinä karaokea Tehtaankadun Restroomissa, olen 25 kiloa
pyöreämpi ja minulla on ruma tukka. Ystävä on pitänyt sitä muistona
puhelimessaan viimeisestä yhteisestä kerrasta kännissä kanssani. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Tuntuu, että elämässäni on
kolmenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka olen tuntenut aina, niitä jotka tapasin
silloin kun join korkealta ja kovaa ja niitä, jotka ovat tulleet mukaan vasta
oltuani selvin päin. Luulisin, että kaikilla on hieman erilainen ajatus siitä
kuka ja mikä minä olen. Joillekin olen nyt minä, ihminen, jolla on menneisyys
jota he eivät osaa kuvitella, koska eivät sitä Restroomin karaokelaulajaa koskaan
tavanneet. Joillekin olen se menneisyys enkä enää oma itseni, koska olen
muuttunut ja joillekin olen aina ollut minä. Tyyppi, jolla oli vain
jonkinlainen kaaosvaihe tuossa välissä mutta joka palasi takaisin omaksi
itsekseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Siitä ajatuksesta minä pidän
eniten. Se lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden minä oli sellainen
tyyppi, josta itsekin pidin. Ja pidän tänäänkin, koska uskoisin että sen
tärkeimmät palikat ovat minulla edelleen. Ei ne koskaan oikeastaan kateissa
olleet, ehkä lähinnä piilotettuina silloin kun olin masentunut enkä vain
löytänyt niitä vaikka kuinka etsin. Ja ajatus siitä, etten ole uusi ihminen
vaan se vanha hyvä minäni on jotenkin rauhoittava. Viisaampi ehkä, muutamaa
kokemusta ja kaatumista rikkaampi, mutta kuitenkin sama ihminen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial;">Muistelimme siinä
petankki-kuulia heitellessä sitä viimeistä yhteistä iltaa ja katselimme sitä
kuvaa, kun ystävä kuin puolihuolimattomasti totesi, että ”Olithan sä ny ihan
kauhee silloin. Mut onneksi tulit takaisin.” Otin huikan vesipullosta ja mietin
vain, että niinpä. <o:p></o:p></span></div>
<!--EndFragment-->
Teemu Suominenhttp://www.blogger.com/profile/15435603783602962176noreply@blogger.com0