Soberismia

Terveisiä Berliinistä.

Taas yksi pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri miehelle.

En ole koskaan oikeastaan ollut se pahin ulkomailla törpöttelijä matkustellessani (nyt kuulen työkavereiden naurunröhötyksen tänne asti, joku varmaan makaa jo lattialla kippurassa vatsaansa pidellen), mutta silti, eilinen ilta tuntui hyvältä selvitä läpi. Kolmen bändin keikka, dönerit ja litratolkulla vissyä. Loppuillasta heittäydyin villinä Kreuzbergin yöhön ja join yhden Fantan.

Ulkomailla ryyppääminen oli aina jotenkin erilaista. Jotenkin muualla, kuin kotona ollessa, sitä oli hieman tietoisempi itsestään kännissä, tuntui helpommin siltä, että on suurennuslasin alla. Suomessa kun juodaan, niin se on kuitenkin ihan normaalia ja täysin sosiaalisesti ookoo mennä nelinkontin pitkin Kallion katuja oksennus suunpielessä ja nukkua yönsä Ruttopuistossa, mutta ulkomailla vastaavasta tulee heti vähän syyllinen olo.  (Tallinna muuten ei ole ulkomaa.)

”Is it true that you Finnish people are very big drinkers, yes?”

Kyseinen ystävällinen keskustelunavaus tuli eilen mukavan saksalaisen nuoren miehen suusta. Vastattuani tälle, että sori vaan, mutta mää en juo, alkoi tolkuton polemiikki. Siis että miten voi tuollainen suomalainen heviurpo olla täällä kaljan luvatussa maassa keikalla, eikä juo? Kaljahan on täällä limpparia halvempaa! Meillä on Oktoberfest! Sä olet SUOMESTA! Ilmeisesti jossain Isossa Totuuden Kirjassa lukee punaisella tussilla isoin kirjaimin, että suomalainen juo. Aina. Ja paljon. Etenkin paljon.

En toki viitsinyt korjata, että olisitpa kuule nähnyt minut kuukausi sitten vaan yritin sönköttää, että kyllä me muutakin osataan, kato nyt noita bändejäkin vaikka. ”No mutta nekin on kännissä! Eihän suomalaiset soita heviä selvin päin! Kato ny!”

Olin ilmiselvästi hävinnyt keskustelun jo alkuunsa. Mielikuva meistä on se, että me juomme ja se juominen määrittää kaiken mitä teemme. Ja koska mielikuva on juurtunut syvälle, siitä on tullut totuus.

Sitten sen tajusin. Ihan samalla tavallahan minä itsekin ajattelin ennen. Minä itse ruokin sitä stereotypiaa itsestäni ja toteutin sitä, koska ajattelin, että niin asia kai nyt sitten on. Mielikuva itsestäni viinaa vetävänä ääliönä oli juurtunut niin syvälle, että siitä oli tullut totuus.

Ne bändit muuten soittivat täysin selvin päin.