Soberismia

Olenko koskaan kertonut, että rakastan terapeuttiani?

Siis sellaisella platonisella tavalla tietenkin, vaikka kyllä kutsunkin häntä Seksibuutsiterapeutiksi. Tämä juontaa juurensa siitä, että ensimmäistä kertaa kun vastaanotolleen menin, oli hänellä jalassaan sellaiset  mustat korkeavartiset erotiikkabuutsit ja käärmeennahkakuvioiset nahkahousut jotka rutisivat aina kun hän liikahti. Ja niin, hän on siis nainen.

En tiedä oliko asuvalinnallaan asiaan vaikutusta, mutta heti ensiminuuttien keskustelun jälkeen tiesin, että olen vihdoin tavannut ihmisen, joka voi minua auttaa. Jostain syystä tiesin sen heti. Ehkä se oli ne saappaat? Sitä ennen olin käynyt Viiskulman lääkäriasemalla pyytämässä apua mutta siellä minut vastaanottanut lääkäri kohtasi hätäni kertomalla horoskoopeista ja kyselemällä, että onko niin paha olla ettei paneta enää?

Todettuani hyvin nopeasti, että kyseisestä planeettakaverista ei nyt ehkä ole ahdinkoani lievittämään, löysin ystäväni suosituksesta itseni tämän saapasjalkaisen naisen vastaanottohuoneesta istumasta. Onneksi löysin. Kolkossa ja kliinisessä huoneessa oli vain työpöytä, vihreä nojatuoli ja seinällä taulu, jossa oli kuva kahdesta kivestä rannalla. Huoneessa kaikui, ne nahkahousut rutisivat ja minä kuulemma istuin siinä tuolissa lähinnä kasaan lyhistyneenä satakiloisena räjähdysvalmiina pommina. Muistan miten lohdulliselta tuntui kuulla sanat ”Jos haluat, pystyn auttamaan sinua.”

Tästä on nyt viitisen vuotta aikaa ja sen jälkeen olen istunut katselemassa noiden rantakivien kuvaa samaisessa paikassa vähintään muutaman viikon välein. Ikkunalaudalle on ilmestynyt jossain vaiheessa huonekasvi, vihreää nojatuolia rasittaa enää alle 80-kiloinen ihminen, joka ei istu kasassa vaan selkä suorana, minä olen palaamassa minuksi ja terapeutti on tienannut itselleen vähintään pienen perheauton ja uudet Manolo Blahnikin buutsit. Muutos on huikea.

Puhuimme eilen tuosta muutoksesta. Terapeuttini kertoi oikeastaan ensimmäistä kertaa ammatillisesta näkökulmasta miltä minä vaikutin silloin. Silloin viisi vuotta sitten kun koko maalimani oli romahtanut mustaksi. Hän oli itse erikoistuva lääkäri ja lääketieteen tohtori, joka oli kuitenkin vasta vain hieman aiemmin käytännössä aloittanut psykoterapeuttina. Ja sitten sisään kävelin minä. Ensimmäisten tapaamistemme jälkeen hän oli kävellyt työnohjaajansa luo ja sanonut että olen hänelle liikaa.

Asiaa punnittuaan, jostain syystä hän oli päättänyt kuitenkin jatkaa. Kuulemma intuitio, itse veikkaan hiustyyliäni. Ja tietenkin herttaista olemustani, joka kuulemma muistutti psykoottista tulevaa massamurhaajaa. Jossain vaiheessa matkaa jälleen työnohjaajansa kanssa keskustellessa he olivat suunnitelleet lähettämistäni sairaalahoitoon, koska se olisi ollut paras ja turvallisin paikka minulle. Ei niinkään itsetuhoisuuden takia vaan enemmänkin, koska pitivät minua uhkana muille. Olin niin räjähdysherkkä, että pelkäsivät minun tekevän jotain harkitsematonta.

Kuitenkin taas intuitio oli sanonut, että ei. Terapeuttini sanoi nähneensä häivähdyksiä jostain ”veijarimaisuudesta”, joka pyrki kurkkimaan minusta välillä ulos. Ja hän oli päättänyt että joku päivä se sieltä vielä tulee.

Meni vuosia, meni viinaa, meni istunto toisensa jälkeen ja pikkuhiljaa alkoi solmut vähän löystymään ja narut liikkumaan. Ymmärsin ja uskalsin alkaa tekemään ratkaisuja terapian ja etenkin sen yhden nimenomaisen terapeutin tukemana ja jossain vaiheessa rupesin repimään sitä umpisolmua väkisin auki. Lopetin juomisen, löysin itseni uudelleen, tutustuin. Pääsin irti lääkkeistä, löysin ensin omatunnon, sitten itsetunnon.

Tuntui hurjalta kuunnella tätä tarinaa jonkun muun kuin itseni kertomana. Sitä kuvausta itsestäni vuosien takaa sekä etenkin sitä, että millaisia askeleita tässä onkaan menty.

Tänään aamulla katsoin itseäni peilistä. Tuijotin syvälle omiin silmiini, hymyilin ja näin sen veijarin. Sen tyypin, joka tuolloin syvimmissä vesissä kahlatessani haaveilin vielä joku päivä olevani ja jonka terapeuttini oli vannonut vielä herättävänsä.

Nyt se veijari on tullut ulos. 

Moi. Mä oon Teemu.