Soberismia

Asun poikani kanssa Helsingin Eirassa. Tuossa ihan vieressä sijaitsee Koffin puisto, joka on siis saanut nimensä Sinebrychoffin suvulta, joka tilukset aikanaan omisti. Nyt puistossa sijaitsee enää Sinebrychoffin taidemuseo, sen vieressä seissyt Koffin tehdas kun purettiin jo 90-luvun lopussa. Purun yhteydessä ja jo lapsena mielestäni järjettömän hyvälle tuoksuneen maltaan hajun hälvettyä yksi osa perinteistä Koffin toimintaa puistoon kuitenkin jätettiin: Hevostallit. Siis ne hevoset, jotka vetelevät olutkärryjä kantakaupungin alueella perinteiseen tapaan. Jotka jo lapsena oli mielestäni upeat ja hienot ja jotka edelleen saavat kaikki Telakkapuiston päiväkodin lapset aidan reunalle ihastelemaan mennessään ohi. Niillä hevosilla on olut-aiheiset nimet, joita en uskalla tässä mainita, koska tämä blogi löytyy verkosta vielä ensi vuodenkin puolella, jolloin Valvira voi suuttua, koska sanoin ääneen oluen nimen. Tai siis hevosen nimen.

Poikani parhaan ystävän äiti on töissä panimoteollisuudessa ja hänen työnkuvaansa kuuluu myös noiden nimettömien hevosten ruokinta. Koska yleisesti ottaen lasten mielestä hepat on kivoja ja ihania, poikani on lukuisia kertoja ollut ystävänä mukana Koffin hevosten iltaruokinnassa antamassa niille heinää ja porkkanoita ja mitä hevoset sitten syövätkään. Nyt olen huolissani, että olen altistanut poikani paheiden tielle ja päästänyt tämän lähtemään väärään suuntaan oluella nimettyjen luontokappaleiden luo. Tunnen valtavaa huono isä -syndroomaa siitä, että olen voinut näin saattaa poikani vaaraan ja ehkä pilata tämän aikuisuuden. Jos, tai siis kun, poikani vetää kännit teini-iässä, en voi olla ajattelematta, että se on niiden hevosten vika. Että jos niiden nimet olisi olleet vaikka Jaffa ja Marjamehu, olisimme säästyneet paljolta.

Havaittuani valtavan virheeni vanhempana ajattelin ryhdistäytyä ja päätin, että meidän lienee turvallisempaa viettää enemmän aikaa maalla, missä ei ole tällaisia kauhistuttavia turmelevia houkuttimia, kuten hevosia, ympärillä. Meillä on mökki Sipoossa, minne ajamme usein Lahdentietä ja Keravan kautta.

Juuri kun luulin, että olimme päässeet tästä hevos-gatesta yli, ajoimme Sinebrychoffin nykyisen tehtaan ohi nelostiellä, minne se tuosta puistosta siirtyi, ja maailmani mureni. Tehtaan pihassa kun seisoo kuusimetrinen oluttölkki. OLUTTÖLKKI! Minun pienen poikani silmien alla! Se on punainen ja lapsethan tykkäävät punaisesta väristä! Voi lapseni, mitä olenkaan sinulle tehnyt! Huono isä -syndroomani syvetessä päätin, ettemme aja tehtaan ohi ennen ensi vuotta, jolloin Sinebrychoff kuulemma muuttaa maamerkkinsä Battery-tölkiksi. Koska sitä minä juuri haluankin, että poikani alkaa imuroimaan tölkkitolkulla. Energiajuomaa.

Pääsimme mökille turvaan. Huh. Nyt voin taas olla vastuullinen isä. Sängyssä makoillessamme television ääressä mietin mikä vastuu minulla onkaan pitää pieni viaton lapseni poissa kaiken hänelle vaarallisen äärestä. Kuinka minun häntä suojellakseen on parempi olla kertomatta mitään sellaisesta asiasta kuin alkoholi, esittää että sitä ei ole olemassakaan. Ja onneksi tiedän, että vastuullinen valtioni auttaa asiassa, viimeistään ensi vuoden alusta lähtien. Jolloin pitää vielä keksiä selitys, että minkä takia niillä hevosilla on uudet nimet vaikka ne on ihan samat hepat kuin ennenkin.

On hyvä piilottaa kaikki alkoholiin liittyvä, jotta saamme elää rauhassa teeskennellen, ettei sitä ole. Ja minulle se on jopa erittäin helppoa, koska kotonamme ei sattuneesta syystä pulloja ole. Voin siis vain pokka naamalla väittää, ettei sellaista asiaa ole olemassakaan ja se vanha punainen tölkkikin oli vain poikani mielikuvituksen temppuilua.

Katsoimme Vino Showta, mutta vaihdoin vähin äänin kanavaa. En siksi, että ohjelma oikeasti oli ihan järjettömän huono vaan siksi, että sen nimessä on alkoholi ja ajattelin, että se työ on aloitettava jo nyt. Viina piiloon pojalta 2014! Päätin myös, että ainakin viinirypäleet, punaviinikastike ja vappusima ovat vastedes meillä pannassa. Karjalasta osa onneksi luovutettiin jo Venäjälle, Suomen puolelle jäänyttä osaa voisi alkaa kutsumaan vain Itä-Suomeksi. Pitää muistaa vielä pyyhkiä maantiedon kirjasta Koskenkorvan kunta pois, teurastaa kaikki saksanhirvet, ettei niistä tule mielleyhtymiä ja olla menemättä koskaan yhden tai kolmen tähden hotelleihin.

Tavallaan tietenkin voisi ajatella, että järkevämpää näin isänä olisi yrittää kertoa pojalle tämän kasvaessa että mitä se alkoholi on, miten siitä nautitaan ja miten sitä voi käyttää kohtuudella. Siis siten, kuten suurin osa ihmisistä sitä käyttää. Kertoa, miksi iskä ei sitä voi enää juoda mutta äiti voi ja vieläpä ihan hyvällä omatunnolla. Mutta kaiken tämän selittäminen olisi kauhean raskasta ja vastuullista, enkä minä isänä sellaista vastuuta halua, vanhempana olonhan pitäisi olla helppoa ja hauskaa. Siksi on hienoa, että virkamieskoneistomme ottaa osan siitä vastuusta harteilleen, auttaa minua vaikenemaan asiasta ja esittämään, että nautintoaineita ei ole olemassa.

www.soberismia.fi