Soberismia

Masennus sai eilen uudet kasvot.

Yksi aikamme legendaarisimmista näyttelijöistä ja koomikoista, Robin Williams, riisti itseltään hengen 63-vuotiaana. Kotoaan hirttäytyneenä löydetty Williams kärsi vaikeasta masennuksesta ja päihdeongelmasta ja häntä jäivät kaipaamaan vaimo, lapset ja miljoonat komedian ystävät.

Siis se Robin Williams, joka oli räävittömän huumorin mestari! Se, joka löi hellyttävällä tavalla läskiksi jokaisen talk show -vierailunsa ja kujeili tavalla tai toisella lähes aina ollessaan julkisuudessa! Sehän oli hauska mies! Miten se voi olla masentunut?

Jos lapset muistavat hänet hassuna sisäkkönä roolistaan Mrs. Doubfirena ja minua vanhemmat ihmiset puolestaan Mork & Mindyn Morkina, minulle Williams oli Good Will Huntingin terapeutti Sean Maguire sekä etenkin hervoton stand-up -tähti. Nähessäni ensimmäistä kertaa Williamsin Broadway-esityksen hätkähdin ensin kuinka aiemmin niin hillityksi luulemani arvokas herrasmies päästikin irti niin härskiä tekstiä, kunnes innostuin ikihyviksi siitä, että hän todellakin tuntui olevan oikeasti juuri sellainen. Härski, räävitön, rajaton. Williamsin keikoista opin, että ei ole mitään asiaa jota ei voisi lyödä huumoriksi ja kuinka komediassa kaikki on sallittua.

No eihän hän oikeasti sellainen ollut. Kuten viimeistään eilen kaikille selvisi, ihan oikeasti Williams oli vaikeasti masentunut päihdeongelmainen mies, ei edes kovin vanha sellainen, mutta mielestään liian pitkään jo elänyt. Tai ei ehkä liian pitkään mutta ainakaan hän ei nähnyt enää syitä jäädä tähän maailmaan, sama ajatus johon lukuiset masennuspotilaat päätyvät nähdessään ympärillä lopulta pelkkää pimeyttä. Se räävitön koomikko Broadwayn lavalla oli vain kuori jolla Williams peitti todellisen itsensä ja tuntuu surulliselta ajatella, että hän oli tehnyt niin jo pitkään.

Williams ei myöskään missään nimessä ollut ensimmäinen koomikko, joka lopulta päätyi päättämään elämänsä liian aikaisin. Eikä tule olemaan viimeinenkään. Kuten ei tule olemaan seuraava itsemurhan tekevä perheenisä, toimitusjohtaja, rock-tähti tai lääkärikään.

Masennus ei katso ammattia, statusta tai rahaa, se ei ole syrjäytyneiden, köyhien tai yksinäisten sairaus. Williamsilla oli perhe, valtava kerätty omaisuus ja koko maailman arvostus käsissään ja silti hän päätyi pahimpaan mahdolliseen ratkaisuun. Masennus, joka ei välttämättä näy mitenkään ulospäin, syö sisältä koko ajan, taukoamatta ja jos se pääsee niskan päälle, se piirtää kaiken mustaksi. Niin kävi minullekin. Minulla oli takanani maailman onnellisin lapsuus, varakas perhe, hyvät kotiolot, vaimo, lapsi, unelmieni työ ja valtava määrä ystäviä mutta silti olin yksinäinen. Minulla oli kaikki mitä halusin ja vähän päälle, silti olin vaikeasti masentunut, sairas.

Sitä masennus juuri on, sairaus. Se ei ole ”normaalia vitutusta mitä kaikilla on välillä” eikä se ole vain ”huono päivä”. Siihen ei auta sanoa, että otapas nyt kuule itteäs niskasta kiinni ja tee jotain, eikä siihen etenkään auta ongelmien vähättely, mitä itsekin kohtasin ihan liikaa. Mutta siihen auttaa kuuntelu, läsnäolo.

Masennus on sairaus, johon voi onneksi saada apua. Meitä sairastuneita on paljon ja jokaisen tapaus on erilainen, mutta sen oman pimeyden nujertaminen on mahdollista jos vain avun pystyy vastaanottamaan. Jotkut eivät ehkä siihen kohtaamiseen koskaan pysty, toiset eivät tunnista edes sen tarvetta mutta vähintään yhtä monelle sairaudesta löytyy tie ulos. Kuten minulle. Toisenlainen tie kuin minkä Robin Williams lopulta valitsi. Ja tärkeää on yrittää saattaa ihmisille tietoon, että sitä apua voi saada ja masennuksesta voi parantua. Voi päätyä vaikka kiipeämään vuorille!

Jos jotain hyvää pitää hakea Robin Williamsin aivan liian ennenaikaisesta ja niin monella tapaa traagisesta poislähdöstä on se se, että ehkä masennus hänen kasvoillaan nousi taas hieman enemmän vakavasti otettavaksi sairaudeksi ihmisten silmissä. Ja jos sen johdosta yksikin masentunut huomaa oman tilansa ja ymmärtää hakea hoitoa, tullaan Robin Williams muistamaan jostain paljon tärkeämmästä, kuin roolistaan hassuksi sisäkkönaiseksi pukeutuneena miehenä.