Soberismia

Suomalaiset ovat YK:n vuonna 2012 julkistaman tutkimuksen mukaan maailman toiseksi onnellisin kansa heti tanskalaisten jälkeen. Toisaalta, Tanskassa poltellaankin pilveä. Mutta silti, hieman yllättävältä tuo täällä sateessa istuessa kuulostaa, monellakin mittarilla mitattuna. No, eilen puolestaan lueskelin Canterburyn yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan seksi ja alkoholi ovat ne kaksi ensimmäisenä esiin noussutta asiaa, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi.

No nythän nuo palaset loksahtivat kohilleen!

Seksin tässä nyt unohdan suoraan, koska siitä minä en tiedä mitään, mutta tuota alkoholi-asiaa jäin pohdiskelemaan. Ja siis pohdiskelemaan siltä kantilta, että miettikääpä jos alkoholi esimerkiksi kiellettäisiin kokonaan, miten paljon onnettomampia me olisimme. Tai siis te. Enhän minä alkoholia enää nauti. Mutta ymmärrän sen nautintoarvon täysin. Ja tiedän ja näen ympärilläni miten onnelliseksi se tekee ystäviäni. Joskus vieläkin harmittelen, etten pysty yhtymään heihin. Viinankaan kautta siis. Öhö öhö.

Mutta siis. Suomessa alkoholipolitiikka perustuu siihen, että jos viinan saanti tehdään vaikeammaksi ja kalliimmaksi, ihmiset varmaan sitten juovat  vähemmän. Samalla siis jotta sitä pientä osaa kansasta, joka ei osaa viinaa käyttää ja jolle se tuottaa ongelmia ja johon minäkin kuulun, suojellaan itseltään, tuntuu aina unohtuvan tuo viinannauttimisen hyvä puoli. Siis se, mihin ehdottomasti suurin osa ihmisistä alkoholiaan käyttää, onnentunteiden kokemiseen. Jos valtio tekee hankalammaksi ihmisten mahdollisuuden kokea onnellisuutta, aiheuttaako se sittenkin vain lisää ongelmia?

Näin kärjistäen siis, mutta kuitenkin pohtien.

Sen varjolla, että meitä on lopulta suhteessa aika vähän, joille alkoholi on ongelma, kaikki kärsivät. Ja sanan varsinaisessa merkityksessä. Koska jos ei ole onnellinen, kärsii. Jos viinan saanti hankaloituu ja sitä maalataan koko ajan enemmän ja enemmän pirun keksinnöksi joka on syytä poistaa ensin näkyviltä, lopulta ehkä saatavilta, muuttuuko ihmisten kulutustottumukset lopulta siten, että he eivät saakaan enää iloa elämäänsä vanhaan tapaan? Ja mitä sitten tapahtuu? Meillä onkin kohta maailman onnettomin kansa täällä pohjolassa!

Eikä onnettomasta kansasta ole mihinkään. Ei se osaa mitään. Kaikki menee pieleen. Vienti lakkaa. Kotimaankauppa alkaa sakkaamaan. Mistäs löytyy huippu-urheilijat maailman näyttämöille, kun kaikki vaan mököttää? Kuka nyt jaksaisi onnettomana jotain korkeutta hypätä. Entäs kulttuuri sitten? Se kuolisi, koska ei onnettomat jaksa taiteesta nauttia. Eikä siitäkään mitään tule, jos kaikki masennuspäissään sitä yrittävät  luoda. Viiden miljoonan onnettoman taiteilijan valtio ei kauas pötki.

Näin kärjistäen siis. Edelleen kuitenkin pohtien.

Tuntuu, että kaikkia kieltoja ajetaan niin vauhkona laput silmillä, että yleensä jää miettimättä mihin kaikkeen kaikki vaikuttaakin. Jos kohta on niin, että alkoholia ei saa nauttia normaaliin tapaan edes se suurin osa kansasta, joka sen hanskaa, on meillä edessämme valtava ongelma kansanterveyden puolella. Siis sen saman kansanterveyden, jonka suojelemisen nimissä viinaa meille demonisoidaan.

Olen toitottanut blogissani aina sitä, kuinka rahaa mielenterveyspalveluihin ei ole tarpeeksi, saati että nuo palvelut olisi apua tarvitseville jotenkin helposti saatavilla. No, kohtahan meillä on sen niitä palveluja kaipaavan pienen kansanosan sijaan kaikki suomalaiset lääkärin ovea koputtelemassa, kun ne ovat onnettomia. Että mistäs sitten ne terapeutit löytyy?

Jos sen sijaan, että tehdään Suuria Tärkeitä Linjavetoja™, kuten mainontakielto urheilukisoissa ja kaljan piilottaminen ylähyllyille, vapautettaisiinkin se alkoholinmyynti ihan sellaisen normaalin malliseksi, sellaiseksi kuin vaikka suurimmassa osassa Eurooppaa, saisivat ihmiset olla onnellisia rauhassa. Niin kuin siellä Tanskassa.

Ja sitten huolehdittaisiin siitä kansanosasta, joka nyt on onneton. Niin kuin minä olin.