Soberismia

Edellisessä kirjoituksessani suunnittelemani helikopteriretriitti Mykinesin saarelle muutti hieman muotoaan, kun Färsaarille osui vuoden pahin lumimyrsky sunnuntaina. Ja koska täällä myrsky on todellakin MYRSKY, meni koko maa hetkeksi kiinni eikä mitkään kopterit päässeet ilmaan. Piti siis turvautua suunnitelmaan B.

Vuokrasin auton, jolla lähdin suhaamaan ilman karttaa kohteeseen tuntematon. Pari tuntia huimissa maisemissa ajeltuani löysin syrjäisen tien, jonka varteen auton jätin, vedin rinkan selkään ja lähdin kapuamaan läheiselle vuorelle. Parin tunnin kiipeämisen jälkeen löysin sopivan telttapaikan omassa yksinäisyydessäni joidenkin satojen metrien korkeudesta ja leiriydyin. Ympärillä oli suunnattoman kaunista.

Kaunis auringonlasku muuttui kuitenkin suhteellisen nopeasti melko jännittäväksi yöksi. Färsaarilla kun tosiaan tuulee aina ja kovaa ja nyt sen sai myös suomalainen tissiposki kokea. Olen telttaillut paljon nuoruudessani ja armeija-aikoina, mutta eipä ole vastaavaa tullut ennen eteen.

Se vetää nimittäin aika nöyräksi, kun on yksin vuoren laella ja ulkona tuulee rapeat 30 m/s ja tulee rakeita. Jossain vaiheessa olin varma, että telttani katolla makaa vähintään lauma lampaita tai paikallinen sarjamurhaaja, kun asutukseni katto, joka kuitenkin alumiinikaarilla oli tuettu, tippui puoli metriä alaspäin tuulen voimasta. Aika pian kävi ilmi, ettei tänä yönä nukuta, joten menin vain ulos pimeyteen seisomaan laskettelulasit päässä ihmettelemään luonnon voimaa. Huikea kokemus. Ja pelottava.

Lopulta aamua kohti tuuli alkoi tyyntymään, taivas repesi ja sain todistaa ehkä kauneinta Pohjois-Atlantin auringonnousua ikinä. Ypöyksin. Täydellistä. Tämä oli se mitä tulin hakemaan. Vuosi sitten, ensimmäistä kertaa Färsaarilla käytyäni päätin, että jos joskus pääsen takaisin, aion nauttia itse keitetyt aamukahvit luonnossa auringonnousun aikaan. Siinä se nyt oli. Haaveet on tehty toteutettaviksi

Olisi tietenkin hienoa ja runollista, jos voisi sanoa kokeneensa jonkun suuren henkisen valaistumisen ja vähintään Mooseksen kosketuksen tuolla yksinäisellä hetkellä. Kuinka vihdoin ymmärsin elämän tarkoituksen, kaiken menneen ja tulevan ja tajusin kaiken. 

Minun ajatukseni oli lähinnä, että onpa muuten helvetin kylmä.

Seuraavaksi, ennen huomista kotimatkaa, suuntaan Skepanesin kylään (populaatio 34) tekemään tatuointia. Käteeni kirjaillaan pätkä ylijumala Odinin loitsua vanhasta norjalaisesta Hávamál-runosta.

sialfr sialfom mer.

Itseltäni itselleni.