Tässä tää ny ois. Tää
tämmöinen jouluaatto.
Ja maailmaloppukin tuli ja
meni. Kai ne mayat osasivat ennustaa tuon tolkuttoman, loppumattoman
lumisateen.
Kuskasin äsken poikani ja
tämän äidin juna-asemalle ja lähetin matkaan kohti pohjoista. Kävin Kampissa.
Siellä ei ollut ketään. Ostin farkut 20:lla eurolla ja kalsareita. Nyt makaan
kotona viltin alla, kuuntelen puolalaista black metalia ja täytän
sanaristikoita. Jääkaapissa on kinkkua, sinappia, lohta, smetanaa,
bataattipannua, juustoja, tapaksia, parmankinkkua ja suklaata.
Kohta käyn moikkaamassa
äitiäni .Sen jälkeen menen Majavaan glögille ja pelaamaan korttia.
Tämä on omituisin joulu,
mitä olen viettänyt. Ikinä.
Kuten aiemmin kirjoittelinkin,
en onneksi ole jouluihminen sen ihmeemmin, kuin ainoastaan lapseni takia. Hänen
kanssaan vietin joulun eilen, tontut olivat tuoneet lahjat yöllä ja sain koko
päivän seurata, kuinka onnellinen viisivuotias leikki uudellä Angry
Birds-pelillään. Katsoimme Hevisaurus DVD:n kolme kertaa. Sydämeni oli
pakahtua.
Ajatukseni ovat tällä
hetkellä junassa matkalla Pohjanmaalle, Alpeilla rakkaan ystäväni mukana sekä
itsessäni. Ja kaikki ajatukset ovat positiivisia. Pidän tästä hetkestä, tästä
päivästä, tästä rauhasta.
Joulu on alunperin ollut
vuoden synkimmän ja pimeimmän ajan juhla. Minusta tuntuu, että ne ajat ovat
ainakin tällä hetkellä takana päin ja päivät muuttuvat taas koko ajan
valoisammiksi. Minä juhlin sitä
tänään.
Hyvää Yulea kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti