torstai 13. joulukuuta 2012


Olenko kertonut, että minulla on maailman parhaat ystävät?

Nyt olen. Tämä on oodi heille.

Olen aina ollut kovin sosiaalinen tapaus ja minun on ollut helppo tutustua ihmisiin. Sen myötä olen saanut paljon tyyppejä elämääni, joista monia pidän ystävinäni. Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että minulla on ystäviä kaikilta elämäni vaiheilta, on lapsuudenkaverit, kouluporukat, entiset partiokaverit, työn kautta tulleet ihmiset ja tietenkin perhe, jotka kaikki olen onnistunut pitämään mukanani. Olen edelleen esimerkiksi paras ystävä ensimmäisen ihmisen kanssa, johon koskaan tutustuin. Hän on lapseni kummi. Ja asuu ikävä kyllä kaukana. Mutta tiedän, että voin soittaa hänelle koska tahansa.

Yksi asia, mikä kaikkia näitä elämäni ihmisiä yhdistää, on se, kuinka paljon he välittävät. Nyt sen tiedän, olen sen huomannut kunnolla oikeastaan vasta tänä syksynä. Joku sanoi pulloni sulkeutuessa, että nyt tulet huomaamaan, keitä ne oikeat ystävät ovat, eikä kyllä valehdellut Ja samalla olen huomannut kuinka paljon heitä on.

On ollut sydäntäsärkevän hienoa huomata, miten joistain ihmisistä on kuoriutunut ihan uusia puolia viime kuukausina. Kuinka yllättäviltäkin tahoilta on tullut sanoja ja tekoja, joita en olisi koskaan odottanut. Tuntuu, että moni on elänyt soberismissani konkreettisestikin mukana, iloinnut kanssani hyvinä päivinä ja kantanut mukana huonompina. Samaten olen saanut uusia ystäviä, mikä on ollut tervetullutta, heitä kun ei voi olla koskaan liikaa.

Joskus vielä palkitsen jokaisen heistä. En tiedä miten, mutta jotenkin. Jotenkin haluan sen tehdä. Vähintään joulukortti kaikille. Haluaako joku nimen Nosturin listaan ensi viikolle?

Olen paljon tässä blogissa puhunut siitä, miten hienoa on ollut tutustua itseeni uudella tavalla tänä syksynä. Kuitenkin, vähintään yhtä mahtavaa on ollut tutustuminen muihin ihmisiin elämässäni. Enkä voi sanoin kuvata, kuinka tärkeää minulle on ollut jokainen viesti, halaus, taputus selkään ja hymy, mitä olen heiltä saanut. Viimeksi eilen sain spontaanin rutistuksen ystävältä Tavastialla. Se lämmitti pitkälle yöhön vähintään toisen talvitakin verran.

Moni on kysynyt, että eikö ole pelottavaa, ja jopa vaarallista, repiä itsensä julkisesti näin auki, kuin mitä olen tämän blogin kanssa tehnyt. Moni on arvellut minun antavan jopa aseita suoraan käteen ihmisille, jotka eivät minusta pidä tai muuten vain kokevat tarvetta arvostella tekemisiäni ja käyttää niitä minua vastaan. Koska uskokaa pois, heitä on. Tunnen henkilökohtaisestikin usean. 

Mutta. Jos virallisesti yksi ystävyyden määritelmistä on “mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa”, niin sen olen tehnyt. Kiitos teidän. Te olette antaneet minun tehdä niin.



1 kommentti: