Olen ollut tänään 105
päivää, eli tasan talvisodan verran selvin päin. Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 välirauhan aikaan, joten
sovitaanko, että sama alkaa minulla nyt?
105 päivää aikamoista
taistelua. Välillä toki ollut rintamalla rauhallisempaa, mutta aikamoista
sissisotaakin on käyty. Tässä on onnistuttu luoteja väistelemään ja tullut pari
pahempaa miinaakin vältettyä. Jossain vaiheessa tulin motitetuksi, mutta
yksikään Molotovi, tai mikään muukaan coctaili, ei osunut. Nyt, kun välirauha
on solmittu, on aika vilkaista sodan tapahtumiin.
Viimeisen 105:n päivän
aikana olen:
-
ollut baarissa selvin
päin 34 kertaa.
-
järjestänyt rapujuhlat.
-
juonut keskimäärin
seitsemän kuppia kahvia päivässä.
-
nähnyt enemmän keikkoja
selvin päin, kuin tätä ennen yhteensä.
-
laihtunut kymmenen
kiloa.
-
jäänyt elämäni
ensimmäiselle sairauslomalle.
-
viettänyt poikani
kanssa aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin.
-
aloittanut lenkkeilyn
uudelleen.
-
ymmärtänyt, ketkä eivät
ole ystäviäni. Ja ketkä ovat.
-
polttanut ihan liikaa
tupakkaa.
-
pyytänyt anteeksi.
-
saanut anteeksi.
-
aloittanut blogin, jota
on luettu tähän mennessä lähes 16 000 kertaa.
-
saanut hiukseni
ponnarille ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen.
-
huomannut miten paljon
minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni.
-
poistanut huonoja
ihmisiä elämästäni, ihmisiä jotka eivät siinä ansaitse enää olla mukana.
-
tullut yhdeksi sohvani
kanssa.
-
nähnyt luultavasti
kaiken internetistä löytyvän aikuisviihteen
-
voittanut kymmenen
euroa Ässä-arvasta.
-
katsonut jokaisen
jakson YLE Teeman Hitlerin kätyreistä.
-
ostanut stetsonin.
-
tajunnut miten kova
bändi PMMP on. Ja Anaal Nathrakh.
-
tutustunut yhteen
Teemu-nimiseen tyyppiin, josta mä tykkään ihan tosi paljon. Sen lisäksi, että
se on ihan mukava ja aika mietiskelevä tyyppi, se on myös tosi komea. Ja
lihaksikas. Ja hyvä sängyssä.
Joo. Eiköhän tätä välirauhaa
voi kutsua myös ihan voitoksi. Torjuntavoitoksi. Isompi kävi päälle, mutta
pieni oli sisukas ja taisteli vastaan. Ja voitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti