Soberismia

Törmäsin tänään uutiseen Auroran sairaalan psykiatrisen päivystyksen lopettamisesta. Tiedon mukaan Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä psykiatrinen päivystys siirretään Malmin ja Haartmanin sairaaloiden yhteyteen osaksi normaalia lääkäripäivystystä. Siis sinne, mihin mennään, kun on esimerkiksi nuha, käärmeenpurema tai jalka poikki.

Kyllähän tämä nyt vähän pistää yskimään kaikessa käsittämättömyydessään.

Etenkin kun lakkautusuutinen tullee käytännössä samaan aikaan, kun Helsingin käräjäoikeudessa käydään oikeutta kahta nuorta vastaan, jotka olivat aikeissa räjäyttää puolet Yliopiston kirjastosta taivaan tuuliin kaasuillaan ja jalkajousillaan.

Näillä kahdella asialla nimittäin on yhteys.

Auroran sairaalan psykiatrinen päivystys on käytännössä ollut Helsingissä se ainoa paikka, mistä saa akuutisti apua hätään. Henkiseen hätään. Vaikka rehellisyyden nimissä sen toiminta ei ehkä parhaasta päästä ole sekään aina ollut eikä Aurorasta usein sairaanhoitajan kanssa keskustelun ja rauhoittavan lääkityksen lisäksi muuta mukaan saakaan, ainakin se on olemassa. Se on ollut se viimeinen oljenkorsi monelle, joilla tukiverkot pettävät ympärillä silloin kun hätä on suurin ja ahdistus kasvaa liian isoksi omalle mielelle käsiteltäväksi. Ainakin potilas on tiennyt, että on olemassa paikka mihin mennä, missä joku apu on tarjolla ja missä joku kuuntelee.

Mielenterveysongelmia on juuri yhtä monenlaisia kuin on potilaitakin ja jokainen hoitaa ne parhaalla tavalla kykynsä rajojen mukaan. On niitä jotka eivät poistu kotoaan koskaan. On niitä, jotka hoitavat päätään itse joko onnistuen tai onnistumatta. On niitä, jotka kykenevät ymmärtämään hätäänsä ja hakevat apua ja sitten on niitä, jotka eivät hae, antavat tilanteen kärjistyä ja pakotienä  suunnittelevat oman ahdinkonsa avuksi kostoiskua esimerkiksi yliopistolle, jälleen, siinä joko onnistuen tai onnistumatta. Yhteiskunnan on tarjottava heille apua. Paikka johon tulla, jos vielä edes viimeisillä järjen voimillaan pystyy lähtemään kohti sairaalaa sen sijaan, että ryhtyy murtautumaan naapurin asekaappiin.

Ja se paikka ei ole yleispäivystys. Kun menin itse ensimmäistä kertaa normaaliin päivystykseen hädän hetkellä keväällä 2010, paikalla ollut lääkäri oli sitä mieltä, että ongelmani johtuvat horoskoopeista ja planeettojen asennoista. Ihan oikeasti oli. Olisi kuulemma pitänyt itsekin tajuta, että 12-vuotinen avioliitto vesimiehen kanssa nyt vaan ei ollut kestävä ja siksi minulla oli vähän paha olo. Toivottavasti kyseinen lääkärismies ei päivystä vastaisuudessa Malmilla tai Haartmannissa.

Mielenterveysongelmiin avun hakemisen kynnys on korkea juuri yllämainitusta syystä. Niitä hävetään, niitä peitellään tai niitä ei tunnisteta, eikä niiden kanssa ainakaan normaaliin päivystykseen mielellään mennä. Moni ei edes tiedä että niin voi tehdä. Oli tilanne sitten psykoosi tai vain pelkkä ahdistus, harva tilansa kanssa lähtee jonottamaan varpaansa murtaneen teinipojan ja kylkiluunsa katkaisseen juoppotappelijan väliin tuntikausiksi. Ei vaikka avuntarpeen tunnistaisi, koska jo se jonotustilanne ja muiden kohtaaminen on monelle liikaa. Ongelmaisen pitää päästä avun luo heti ja se apu on aivan toisenlaista kuin normaali sairaanhoito normaalissa päivystyksessä. Aurorassa kaikkine puutteineen sentään ymmärretään avun hakijan tilanne ja koko päivystys on suunniteltu sen mukaan jo järjestelyjensä puolesta, henkilökunnasta nyt puhumattakaan. En vain usko, että sama pätee normaalin päivystävän lääkärin vastaanotolla lauantai-iltana kello yhdeksän. Tai no, ei kyse ole mistään uskonasiasta, tiedän ettei päde.

Ja nyt Auroran päivystys siis lopetetaan. Samaan aikaan kun muutaman kilometrin päässä käydään oikeutta kahta sairasta ihmistä kohtaan, jotka eivät löytäneet ahdistukseensa ja yksinäisyyteensä muuta kanavaa, kuin joukkotuhon joka, ilmeisesti, oli hiuskarvan varassa toteutua. Kuinkahan moni on jäänyt toteutumatta sen takia, että sen viimeisen keinon edelle on tullut mahdollisuus lähteä hakemaan hoitoa sieltä, mistä tiedetään sen löytyvän?

Jos meno jatkuu tällaisena, pahimmassa tapauksessa se selviää meille vielä.