Soberismia

Talvi oli tällä kertaa lyhyt ja vähäluminen ja kulunut viikko on jo saatu nauttia täysin rinnoin keväästä. Kävin eilen illalla auringonlaskun aikaan rannassa lenkillä ja ilokseni huomasin, että jäät ovat jo sulaneet, linnut lirkuttelevat jo täysillä ja valoisaakin oli vielä pitkälle kuuden jälkeen. Siitä valosta oli ilo nauttia keuhkot täynnä katupölyä samalla, kun silmissä kirveli irtosora. Ah kevät!

Ja ah kesä! Se on ihan kohta sekin! Se sellainen kesä, kun voi istua illat ulkona, aurinko ei painu manalleen, takin voi jättää kotiin  ja nurmikko kostuttaa persettä mukavasti. Aamulenkillä voi huoletta käydä vaikka jo viiden jälkeen, shortsivaraston saa käyttöön ja autoon istuessa on kuuma ja tulee kiire saada ilmastointi päälle. Tulee kesätapahtumat, tulee festarit, tulee mökkeilyt. Eniten odotan ehkä telttailukauden avaamista, kun voi painella vaikka tiistai-iltana Nuuksioon ja pistää leirin pystyyn. Tai siis, tokihan niin voi tehdä jo nytkin, mutta se nurmikon perseen kostutus ei vielä ole ihan niin mukavaa.

Voi lähteä skeittaamaan! Voin napata laudan kainaloon ja painella Kaivopuiston rannan skateparkiin rullailemaan heti aamusta ja lähteä pois kun huomaan ensimmäisen mahdollisen kanssaskeittaajan lähestyvän lauta kainalossa. Minä kun en halua näyttää kenellekään kuinka setä kaatuilee.

Jotenkin sitä on tässä jo niin tuudittautunut siihen tietoon, ettei juopottele enää, ettei sitä huomaa edes kaivata. Olen tässä ensimmäisinä kevään päivinä fiilistellyt kesää ihan siinä missä muutkin kiinnittämättä oikeastaan mitään huomiota siihen faktaan, että kesäjuhlani kuluvat selvin päin. Koska se on täysin jo normaalia eikä siis rummuta takaraivossa enää millään tavalla. Se on itse asiassa aika mahtavaa huomata. Että tässä alkaa olla hommat niin pitkällä, ettei moisia asioita tarvitse enää edes ajatella. Sitä paitsi, viime kesä on kaikessa mahtavuudessaan jäänyt mieleen niin hyvänä muistona, että oletan selvästä kesästä numero kaksi tulevan vähintään samantasoisen.

Oih. Kesän piknikit. Sellaiset spontaanit Tokoinrantaan retkigrillin kanssa kokoontumiset, kun joku on mennyt paikalle muuten vain istuskelemaan ja pikkuhiljaa siinä iltapäivän timmellyksessä paikalle on alkanut kerääntyä kaveri jos toinenkin mukaan. Loppuillasta pöydässä on jo lähes roomalaiset orgiat ruoan ja juoman kanssa ja auringon laskettua voikin sitten siirtyä vielä kotvaksi jonkun mukavan terassin suojiin, jossa ehkä on lämpölamput. Tai sitten ei, kuka niitä nyt kesällä tarvitsee edes?

Kaikkea tätä ajatellen, mielestäni olisi ihan hirmu mukavaa, jos vaikka poliitikot ja virkamiehet pitäisivät näppinsä erossa minun kesästäni. Että samoin kuin minä limpparini, ystäväni voisivat edelleen hakea ne piknik-siiderinsä ja vaikka viinipullonsa kaupasta vielä siinä kuuden jälkeenkin, jotkut kun saattavat päästä töistä vasta siihen aikaan. Urbaanilegendan mukaan myös ihan säntilliset työssä käyvät ihmiset haluavat ehkä joskus ostaa alkoholituotteita iltakuuden jälkeen. Ja menevät silti seuraavana aamuna ihan normaalisti töihin. Itse asiassa, suurin osa kansalaisista on sellaisia.

Toivon myös, etteivät nuo päätöstentekijät jatka samaa linjaa ja vaadi seuraavaksi sulkemaan esimerkiksi Hakaniementorin McDonald’sia kuuteen mennessä, ettei se vähemmistö, joka Suomessa kärsii ylipainosta, pääsisi lihomaan enempää. Sitähän joutuisi lähteä hakemaan Big Macit jostain Tallinnasta kohta. Ai niin, silläkään ei muuten ole minulle mitään väliä että minkä väriset aurinkovarjot terasseilla on, oli kyseessä sitten se Mäkkäri tai Majava baari.

Joten olisi kauhian kiva, jos nuo politiikkaa tekevät antaisivat ystävieni ja minun nauttia yhteisestä kesäillastamme normaalilla aikuisella tavalla. Koska toisin kuin Helsingin Sanomien eilinen luokattoman huono pääkirjoitus sanoo, kyllä siihen mielestäni voisi luottaa, että suomalainen osaa juoda kohtuudella. Suurin osa ja minun ystäväni osaavat. Ja jos joku ei osaa, niin se ei kyllä satavarmasti ole siitä syystä, että tuolla liikenteessä pyörii Koffin ja Olvin logoilla varustettuja rekkoja ja että kaljaa myydään vielä seitsemältä.