Soberismia

Olin maanantaina kavereiden luona grillailemassa, kun päätimme leikata hiukseni. Tämä kuontalo oli saanut kasvaa omassa rauhassaan kesästä 2011, johon asti olin ollut kahdeksan vuotta kaljuna, koska mielestäni miehelle on olemassa kaksi hiusmallia, pitkä tai ei mitään, välimuotoja ei ole. Jos nyt ei lasketa sitä ensimmäisen vuoden superurpo-vaihetta, kun tukan antoi kasvaa ja se oli lähinnä pipon alle piilotettava ja mallia prinssi ja potta. Se oli kuitenkin hyväksyttävää, koska lopputulemana oli luvassa kauniisti tuulessa hulmuava leijonanharja.

Kaveri, jolla siis leikkuukokemusta on, otti sakset käteen ja ryhtyi työhön ajatuksenaan lyhentää vähän latvoja. Jossain vaiheessa operaatiota hän tuli kuitenkin siihen ajatukseen, että hei, ”sullehan sopis tällainen vähän erilainen hipsteritukka.”

HIPSTERITUKKA.

”Noeinyjjumalauta”, oli ensimmäinen ajatukseni. Minullehan ei mitään ihme neititukkaa päähän parsita, vain kuolleen ruumiini yli.

Kuitenkin, koska paikalla oli kolme naisihmistä, jotka kaikki olivat sitä mieltä että hei joo, todellakin, se olis niinku tosi cool ja hip, niin hetken nieleskelyn jälkeen totesin, että hyvä on sitten, antaa palaa. Ainahan sen voisi leikata kaljuksi jos lopputulos ei miellytä. Tilanne kuitenkin vähintäänkin epäilytti.

Seuraavana aamuna kävelin aamuyhdeksältä Cafe Caruselin terassille toivoen, että siellä on vähintään tuhat ihmistä joille pääsen näyttämään uutta tukkaa! Se on upea! Rakastan sitä! Katsokaa minua, näytän kymmenen vuotta nuoremmalta! Olen tyylitajuinen!

Samana päivänä lähdin kaupungille, koska minua alkoi ärsyttämään kevätsäiden saapuessa, että minulla on lähes pelkästään mustia t-paitoja, lähinnä bändi -sellaisia, kaapissa. Kaipasin väriä päälle, kesää, pirteyttä, jotain kevyttä. Herkuttelin mielessäni jopa keltaista paitaa, joka olisi aivan ennenkuulumatonta. Eihän nyt miehet käytä keltaista paitaa! Ne käyttävät mustaa. Ja ovat joko kaljuja tai pitkätukkaisia.

Yhtäkkiä huomasin haastaneeni koko sen Teemun, joka olen ajatellut että minun pitäisi ulkoisestti olla. Hiukset noin, tällaiset vaatteet, housun leveys juuri tarkasti noin, kenkien pitää olla mustat. Valkoiset nauhat on ehkä tennareihin sallittu. Aloin miettimään, että miksi? Miksi pitäisi olla näin? Kuka sen määrää muu kuin minä? Kaverit? Yhteiskunta? Imperiumin messulauta? 

Huomasin myös salakavalasti alkaneeni rikkomaan tätä omaa kaavaani jo jonkin aikaa sitten silti kuitenkin pitäen kiinni parvekkeenreunasta, olettaen että kyllä pieni poikkeama omasta kaavasta sallitaan vaikkapa punaisella skeittipaidalla, kunhan seuraavana päivänä muistaa sitten taas pukeutua Burzumiin.

Samalla myös tosin mietin, että eikö nämä ole niitä identiteettikriisejä, joita yleensä läpikäydään siinä ylä-asteella, eikä 35-vuotiaana vanhana  isänä ja ukkona.

Ja vaikkei tässä nyt tarkoitus ole halinalleksi pukeutua eikä verhoutua sateenkaaren jokaiseen sävyyn, huomasin ajattelevani jotenkin kierosti, että petänkö minä nyt sen Teemun mikä oikeasti olen tai minun kuuluisi olla? Sen, jolla pitää olla joku tarpeeksi underground bändipaita päällä, jotta keikalla vastaantuleva ja minut tunnistava ihminen näkee, että olen niinku tosi ajan hermolla oleva hevipuritaani. Ja että eihän tässä nyt voi lähteä yhtäkkiä sohimaan jotain päivän trendien aallonharjalla olevaa Vansia päälle, kun se ei ole minua. Vaikka oikeasti onkin. Mutta kun minua pitäisi olla mustat farkut ja Urfaustin paita. Koska skene.

Naurettavaa?

Tiedän. Siihen havahduin nimittäin seuraavaksi. Koska totuus on se, että kaiken viimeaikaisen muutoksen mukana on muuttunut koko identiteetti alkaen siitä, mitä tämän hipsterikampauksen alla pääkopassa on tapahtunut sekä sitten esimerkiksi siitä, minkälainen peilikuva aamuisin minua katsoo. Ja se identiteetti on tullut ulos jo niin monen kuoren ja muurin läpi, joita aiemmin en uskonut koskaan voivani murtaa, että yhteen värikkääseen kesäpaitaan pukeutuminen ei ole enää juttu eikä mikään. Ja se on askel, jonka tämä vuosimallin 2014 Teemu haluaa selkeästi ottaa.

Niin ja siis kaiken tämän lisäksi olen myös kuullut, että aikuisena saa pukeutua juuri niin kuin haluaa. Tänään minä haluan keltaisen paidan. Tämän hipsteritukan oheen.  Nähdään Caruselissa.