Soberismia

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä makoilin Suomen mukavimman keikkapaikan, Tanssisali Lutakon yläkerran majoitustiloissa. Yritys nukkua oli kova, koska takana oli jo useampi vähäuninen yö oltuani kiertueella saksalaisen yhtyeen kanssa.

Oli hieman viileää ja korvissa soi vielä muutaman tunnin takainen keikka mutta keikuin jo unen rajamailla, kun majoituksen ovi lennähti auki ja sisään asteli kiertueella olleen bändin basisti kainalossaan keskisuomalainen keikkaa katsomaan tullut neito. He eivät kiihtymykseltään huomanneet minua ja asettelivat itseään sänkyyn muutaman metrin päähän itsestäni. Ihanaa, ajattelin. Tätä ennen alakerran backstage-tiloissa oli viini ja viski virrannut ja sen seurauksena ilmeisesti jonkin sortin sukupuolivietti herännyt molemmilla osapuolilla, jota nyt sitten suunnittelivat toteuttavansa. Siinä parin metrin päässä minusta.

No, suunnitelman toteutuminen alkoi hieman sakkaamaan siinä vaiheessa, kun idolinsa vyötä availeva neito alkoi yhtäkkiä itkemään ja puhumaan poikaystävästä, joka, jos nyt neidin takeltelevasta englanninkielestä oikein ymmärsin, odotteli jossain hotellissa. Toisaalta, jossain vaiheessa sama daami luuli Lutakon yläkertaa tuoksi hotellikseen, joten sinänsä en viitsi ihan takuuseen mennä mistään hänen sanoistaan.

Joka tapauksessa, siinä minä makasin sängyssäni ja kuuntelin kansainvälisten suhteiden luomista, joissa yksi itkee ja huutaa rakastavansa poikaystävää ja toinen kuiskii päälle, että don’t cry, it’s ok, by the way, I’m a sex animal. Huone siis lähinnä tursusi romantiikkaa. Ja minä mietin vain, että siinäpä muuten yksi asia lisää, jota minun ei tarvitse enää koskaan miettiä. Känniseksi.

Känniseksi oli omituista. Jossain vaiheessa iltaa hormonit hyrräsivät siinä nousuhumalan mukana ja sitä ajatteli olevansa vähintään napit auki pehmopornoromaanin kannessa komeileva Fabio. Sen jälkeen kun oli saanut charmin peliin, kaiken sen100 kiloa masentunutta suomalasta erotiikkaa, ja ehkä löytänyt itselleen kohteen jonka kanssa sitä toteuttaa, oltiin kuitenkin jo yleensä melko tuhdissa laskuhumalavaiheessa, jolloin peilissä kiimaisin silmin katsoi lähinnä edesmennyt Philip Seymour Hoffmann. Onneksi kuitenkin vastapuoli oli usein samalla tietoisuuden tasolla ja juonut tuon peilikuvan itselleen vähän mieluisammaksi. Siinä sitä sitten sudittiin ja sohittiin menemään, karmeassa jurrissa jossain sohvalla, rynkytettiin ja rynkytettiin, hiki lensi ja välillä piti keskeyttää koska alkuillasta baarissa nautitut 28 siideriä olivat tulossa ulos. Kliimaksia useammin lopulta tuli yleensä uni ja aamulla sitä sitten etsittiin kalsareita pitkin kämppää miettien, että jaa, ollaanpas sitä näköjään oltu luovia eilen.

Känniseksi minulle oli sellaista, että se tuntui hyvältä idealta kahden ensimmäisen minuutin ajan ja loput puolitoista tuntia siitä monotonisesta hinkuttamisesta meni miettien että jokohan sitä saa lopettaa. Toisen nukahtaessa viimeistään sai. Siis lopettaa, orgasmeja ei saanut kukaan.

Jossain vaiheessa suurin osa seksistäni oli juuri tätä. Karmeaa sutimista. Nyt, kun sitä ei ole puoleentoista vuoteen enää harrastellut, huomaa miten turhaa ja epämiellyttävää se oikeastaan oli. Ja lopulta myös haitallista. Koska jos kaikki seksi mitä elämässään harrastaa on sellaista örveltämistä kuin se minulla jossain vaiheessa oli, myös parisuhteessa, se nakertaa itsetuntoa aika paljon. Julmin asia mitä eksäni minulle koskaan sanoi, oli kahden vuoden seurustelun jälkeen että olen ”paskin pano joka hänellä on koskaan ollut". Nuo sanat kaikuivat päässäni pitkään ja joka kerta kun sänkyhommiin lähti, ne tulivat mieleen. Noidankehä oli valmis. Sanat varmaan toteuttivat itse itsensä.

Nyt onneksi tiedän toisin. Ja voin kertoa, että mikään ei kohota itsetuntoa niin paljoa kuin seksi selvin päin jolloin se noidankehä toimii juuri toiseen suuntaan! 

Ai niin, se on myös helpompaa ja aika paljon miellyttävämpää kun ei ole pariakymmentä liikakiloa vyöteisillä...

Kuunnellessani viikonloppuna epätoivoista yrittämistä Lutakon yläkerrassa, kun toinen itkee ja toinen mongertaa saksaa, mietin että miten ihmeessä nuo kaksi tuossa kuvittelevat edes  saavansa tästä jotain nautintoa, kunnes muistin olleeni ihan samanlainen itsekin. ”Maailman paskin pano”.

Mietintääni myös onneksi lopulta vastattiin toisen sammuessa ja toisen lähtiessä takaisin alakertaan bileisiin, jolloin todennäköisesti molemmilla oli lopulta hauskempaa.