Soberismia

Ei juma. Ensi viikolla olen lähdössä Venäjälle ja se Elbrusin reissu tulee ihan oikeasti. Viisumit on haettu ja kaikkea. Itävallan Alppivuorikiipeilyseuran jäsenkorttikin tuli postissa viime viikolla. Hieman nauratti.

Ensi viikolla?? Mihin aika meni? Minunhan piti olla ihan Fabiona reissuun mennessä! Peilikuva ei ole vielä valmis! Kuntoprojekti ei ole valmis!

Tai no, onhan se. Kai. Ainakin niin valmis kuin voi minun tapauksessani olla. Toukokuun Nizzan elosteluloman jälkeen olen käynyt  46 kertaa lenkillä, tehnyt noin 1050 vatsa- ja 1200 selkälihasliikettä, vetänyt 23 kahvakuulatreeniä, tehnyt kymmenkunta pitkää kävelylenkkiä kaupungissa, viisi vaelluksentapaista luonnonhelmassa ja ajanut kerran nurmikon mökillä. Urheillut siis käytännössä kuutena päivänä viikossa viimeiset kaksi kuukautta ja kunto on hyvä.

Mutta onko se tarpeeksi hyvä? Siihen ei vastausta saa ennen ensi viikkoa, siihen pitää nyt vain luottaa.

Samalla, kun matkan viimeiset valmistelut ovat käsillä, huomaan että jännitys alkaa nostamaan päätään. Sellainen pieni stressi rintakehän alla sieppaa aina välillä, hieman ahdistaa, mutta kerrankin positiivisella tavalla. Jännittää mutta fiilis on odottava ja innostunut. Kävimme viime viikolla kiipeilyliike Camussa hipelöimässä kaikkea pientä vuorikiipeilysälää, hakkuja ja clamppeja, eli niitä ylävuorikenkien pohjiin kiinnitettäviä rautoja, joissa on jääpiikit. Mielestäni sana ”clamp” on jotenkin hieno. Sen käyttämisestä kasuaalisti lauseessa tulee sellainen fiilis, että tietäisin mitä olen tekemässä, vaikka oikeasti minulla ei ole hajuakaan.

Clampit muuten maksavat aika paljon. Kuten myös Supergaitersit, balaclavat ja muut hienoin termein kutsuttavat kiipeilyvarusteet, joita yritän opetella. Onneksi Camussa luvattiin hieman tulla hinnoissa vastaan. Samaten Intersport ja Haglöfs ovat luvanneet toimittaa meille varusteita, kuten kuoritakkeja ja pitkiä kalsareita mukaan näkyvyyttä vastaan. Olen siispä täysin puolueettomasti sitä mieltä, että Haglöfsin vaatteet ovat just parhaita ja Haglöfsin tyypit on tosi kivoja ja niiden tarjoamat varusteet ovat tosi kestäviä ja niissä on tosi hyvä kiivetä vuorta ylös ja niissä on tosi lämmin ja Haglöfs.

Ensi viikon perjantaina lähtee lento Moskovan kautta Vodyyn. Sitä ennen aikataulu koostuu varustuksen haalimisen lisäksi vielä muutamasta juoksulenkistä ja kahvakuulatreenistä, kunnes viimeisen viikon ajattelin ottaa ihan iisisti ja keräillä voimia. Pitäisi totutella juomaan noin viisi litraa vettä päivässä, eli kusella saa ainakin rampata vähän väliä. Ajattelin myös kirjoittaa testamentin ja lähettää yhden nimettömän rakkauskirjeen. Kaikista eniten ajattelin kuitenkin viettää aikaa poikani kanssa, ihan vain varmuuden vuoksi.